LÄHETYSTYÖN IMUSSA JA SEURAKUNTATYÖN ARJESSA!

Keskustelimme tunnilla (2.102019) Helluntaiseurakuntien ja FIDA:n lähetysnäystä, niin sanotusta IMU:sta.

I    niin kuin istuta

M  niin kuin moninkertaista

U  niin kuin uudista.

Nämä kolme tekijää ovat oikeastaan kaiken kasvun lähtökohta.

Lähetystyö ei ole vain järjestötyötä, se on seurakunnan työtä ja yksilökristittyjen työtä Tätä kuvaa niin sanottu kolmikanta.

Kolmikantamalli: Lähetystyön vastuut

Itse näkisin kolmikannan mieluummin tetrana tai pyramidina, jossa kaiken ylimpänä valvoja on Jumala, onhan työ lopulta Hänen- Missio Dei.

Kolmikannasta pyramidiksi. Ihminen tekee työn, mutta Jumala valvoo.

***

Seuraavalla tunnilla (9.10.2019) puhuimmekin sitten seurakunna työstä pinnan alla, josta meille tuli kertomaan Keuruun helluntaiseurakunnan pastori Marko Halttunen ja kampuspastori Sara Saarela. Marko Halttunen toi esiin näkökohtia seurakuntatyöstä. Päällimmäisenä tunnista jäi lause: Usko on arkea. Uskon eläminen todeksi taas on vanhaa viisauden – Ora & Labora – käytäntöön laittamista. Seurakuntatyö on arkitasolla kuin mitä tahansa työtä toimintasuunnitelmineen ja viestintätapoineen, mutta myös kokonaisvaltaista ihmisten kohtaamista. Halttunen muistutti myös rukouksen merkityksestä lainaamalla Hudson Taylorin sanontaa:

When we work – we work.

When we pray – God Works.

- Hudson Taylor ?

 

Kampuspastori Sara Saarela puolestaan puhui kutsumuksen ja pastorintyön näkökulmasta. Sara toi esiin tärkeän näkökulman seurakuntatyöhön – sielunhoidon. Sielunhoito tulee vastaan kaikessa, ihan kaikessa seurakuntatyössä. Se tulee ottaa huomioon ja siihen valmistautua. Jos seurakuntatyöntekijä ei pysty ratkomaan ongelmia ja kohtaamaan ongelmia, hän ei ehkä ole oikealla paikalla. Kukin tekee kuitenkin lopulta työtä oman persoonansa kautta. Sara muistutti myös siitä, että Seurakuntatyö on työtä työnä. Onko pastorin lopultakaan oltava aina työssä? Henkilökohtainen elämä, vaikka on mukana seurakuntatyössä, on kuitenkin henkilökohtaista elämää, jossa lepo pitää ottaa lepona.

Eli hyvä on muistaa elämisensä ja olemisensa, voimiensa rajat. Viime kädessä uskovainen on uskovainen niin siviilissä kuin työssä.