Komplementaarien ja egalitaarien keinulaudalla!

Tällä tunnilla puhuimme naisten ja miesten asemasta seurakunnassa. Näkemykset naisen pastoriudesta jakautuvat komplementaareihin, jotka sanovat ei naisen pastoriudelle tai ainakin rajoittavat sitä, sekä egalitaareihin, joiden mielestä pastorius kuuluu yhtä lailla niin miehille kuin naisillekin. Komplementaarien mukaan naiset ja miehet ovat kyllä tasa-arvoisia ihmisarvon puolesta. He näkevät, että miehillä ja naisila on kuitenkin eri roolit ja tehtävät. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että Raamatun kuva on alusta asti ollut miesjohtoinen, minkä tosin egalitaarit vasta-argumentoivat sanomalla, että, miesjohtoisuus ei ole malli vaan kulttuurisidonnaisuus. Perusteluja ja vastaperusteluja on siis puolin ja toisin. 

Entä, mitä mieltä minä olen? Tunnin päätteeksi annettiin tehtävä, jossa piti asettaa itsensä janalle, jossa toisessa päässä on komplementaarit ja toisessa päässä egalitaarit. Minä asetuin siihen puolivälin paikkeille, mutta miesjohtoisuuden puolelle. Tähyilen kuitenkin hieman egalitaarien puolelle.

Täytyy myöntää, että niin nainen kuin olenkin, niin minusta seurakunnan paimenen, sen pääpastorin tulisi olla mies. Tämä kuva on minulle muodostunut jo lapsesta alkaen. Se on myös kuva, jonka olen saanut Raamatusta. Ne naisjohtajat, joita Raamatusta löydän, eivät anna oikein hyvää kuvaa. Mieleen tulee lähinnä Isebel. Tämä ei toki tarkoita etteikö Raamatussa olisi myös hyviä naisen malleja. Toki niitäkin löytyy. Ja löytyy myös niitä huonon miesjohtajuudenkin malleja, ei sen puoleen.

Kysymys ei siis ole mitenkään yksiselitteinen. Ehkä minulle ei ole muodostunut lopullista kantaa asiaan, sillä asia vaatii pohdintaa. Tunnin päätteeksi annettiinkin tehtäväksi tutkia muutamia perusteluja kummaltakin puolelta. Kohdat, joita itse pohdin:

1 Tim. 2:8-15, jossa Paavali ilmaisee, että ei salli naisen opettaa eikä miestänsä vallita. Nainen nähdään lasten synnyttäjänä. Kohta herätti minussa kysymyksen: Eikö nainen siis voisi olla myös hengellisten lasten synnyttäjä?

1. Kor. 14:34 ”Nainen vaietkoon seurakunnassa.” Puhuuko Paavali tässä yleensä naisista, vai joidenkin vaimoista. Paavali jatkaa, että vaimojen tulee kysyä kotona miehiltänsä, mikä viittaisi naimisissa oleviin naisiin. Onko tässä jonkinlaisen eron tekeminen seurakunnan asioiden ja kotiasioiden välillä?

Room 16:7 Junia, tunnettu Apostolien joukossa. Junia katsotaan yleisesti naisen nimeksi.

Bibliassa Junia mainitaan Paavalin langoksi. Lankohan tarkoittaa henkilön sisaruksen miespuolista sukulaista, esim. sisaren mies olisi Paavalin lanko. Puhuuko Paavali tässä suvustaan vai heimostaan (juutalaiset, israelilaiset)? Alkukielen sana on συγγενης suggenees, joka voidaan kääntää niin sukulaiseksi kuin muuten samanheimoiseksi tai samankaltaiseksi. Paavali mainitsee myös vankitoveruuden? Kuka Junia oli, jää arvoitukseksi.

Vaikea minun on näiden kohtien perusteella vakuuttavasti olla joko komplementaari tai egalitaari.

---

Linkkejä aiheeseen:

Junia on nainen

Luominen, syntiinlankeemus ja nainen

.....
Tunnilla 11.9. Osuvasti sanottu miete

”Jotta olet mukana, sinun pitää olla vain paikalla,
jotta kuulut joukkoon, sinua pitää kaivata.”
- John Swinton 

Paimenetkin väsyvät ja nääntyvät!

Keskustelimme tunnilla pastoraalisen huolenpidon malleista. Keskustelun pohjana oli kolme eri Raamatun tekstiä (Ps. 23, Hes. 34:1-16, Joh.10:11-16), joiden pohjalta löytyi monia erilaisia näkökohtia pastoraaliseen huolenpitoon ja siihen, mitä kaikkea pastoraalinen huolenpito pitää sisällään. Psalmi 23 on hyvin tuttu paimenpsalmi, jossa paimenuus tulee hyvin esille.Hesekielin ja Johanneksen evankeliumi kohdat täydentävät kuvaa ja vahvistavat mallin: Hyvä paimen kaitsee, virvoittaa, osoittaa tien, tukee, ravitsee, lääkitsee, etsii kadonneet, vaatettaa, suojelee, ruokkii, rakastaa. Listaus näytti lopulta sellaiselta, että mahdotonta on yhden ihmisen suoriutua kaikista velvoitteista tai ainakin yksinäinen paimen hyvinkin lopulta uupuu paimennettaviensa jalkoihin. Paimenkin tarvitsee paimentamista. Yksin ei selviä kukaan.

Paimen pitää huolen lampaistaan, mutta kuka pitää huolen paimenesta? Onko paimenkin lammas jonkun lammastarhassa? Vaikka onkin lopulta niin, että kaikkien meidän ylipaimen on Jeesus, joka huolehtii niin lampaista kuin paimenista, niin seurakuntatyössä pastoriutta hoitavat henkilöt kaipaavat myös tukea, virvoitusta ja joskus sitä kaitsentaakin.

On siis hyvä malli se, jossa Ylipaimenen ohjauksessa on alipaimenia ja heillä taas apupoikia ja -tyttöjä. Näin kukaan ei uuvu liian suuren taakan alle ja lampue on hyvässä hoidossa. Eli kaanankielestä käännettynä seurakunnan toiminnan ei pitäisi olla vain yhden pastorin harteilla, vaan toimen ja vastuiden tulisi jakaantua sopivasti. Lopulta kristittyinä olemme vastuussa toinen toisistamme – enemmän ja vähemmän ja kukin omalla tavallaan.