Sana tähän päivään!

Pitkäperjantain piinasta Pääsiäisaamun valkeuteen!

Pääsiäinen

 

Pääsi päivä pimeyvestä

Valkeni valo synkeyvestä

Aamu armas sureville

Ilonjuhla inehmoille.

Ylös nousi Kristus Jeesus

Kohosi korkeutehen.

Kuolon kolkon kukistaen.

Tien avasi taivaasehen.

Ylösnousi kuollehista,

Rinnalle Isän Jumalan,

Herra, taivasten kuningas.

Päästäin sorretut sorron alta,

Kulkijat kurjat kuormistansa.

Ylös nousi Kristus Jeesus,

Ylös nostaa omansakin,

Antaa armon oikeuvesta,

Vapahuttaa vankeuvesta,

Syntitaakoista raskahista,

Tunnontuskista tukalista

Perijäksi Uuden Maan

Valtakunnan valmistetun

lapsillensa lunastetun.

                    - Aino H. 

Kukoistavaa vuotta 2026!

 

 

Hyvää, kukoistavaa, elämäniloista vuotta 2026.

 

Jumalan Sana on viisautta!

 

Olen lukenut viime aikoina Aamoksen kirjaa. Sieltä löytyy viisaita sanoja tällekin ajalle.

Psalmi yhden neuvo tälle ajalle!

 

 

Psalmi yksi antaa hyvän elämän ohjeen tällekin päivälle. Autuas, onnellinen on Herraan luottava, Häneen tukeutuva ja turvaava.

Rauha!

 

APOLOGIAA!

APOLOGIAA!

Usko vaan! Usko vaan!

Jumala on

ja hallitsee.

Hän luonut on

maan, meren taivaan

– avaruuden valtoineen.

Kaikkeuden tään,

mi nähdä nyt saan.

            Mitä höpiset,

            sanoja löpiset.

            En usko satuihin,

            vanhoihin tarinoihin noihin.

            Ne taruja vain

            on lohduksi heikkojen.

Kuulehan ystävä rakas,

en satuihin usko minäkään,

en taruihin ihmisten joutaviin.

Ne täyttää ei voi kaipuuta ihmismielen,

ei sammuttaa janoa kärsivän sielun.

            Just just. Jumala on hyvä, sanot sinä.

            Mutt' maailma on paha, paha.

            Näeks' sä?

            Vain tuskaa ja huolta,

            kurjuutta suurta.

            Se käy ei elämänpirtaan,

            miks Luoja hyvä ei poistais pahan juurta.

Usko vaan! Usko vaan!

Jumala on

ja rakastaa.

Hän antoi viisauden ja taidon,

tunteen aidon.

Loi ihmisen -

omaksi kuvakseen.

Hänen voimastansa herää eloon maa.

Hänen hyvyydestään ilo kumpuaa.

Hän näkee myöskin tuskan suuren,

kärsimyksen sekä mustan murheen.

Hän tietää, mitä tuntee ihminen,

kun tuli kärsimykseen

itse mukaan.

 

            Mitä tarkoitat, en ymmärrä.
            Jumala – kärsimykseen mukaan.
            Ei rinnallani ole ollut kukaan
            hetkinä yön synkimpinäkään.

Ystäväin, nyt kuulehan, 

kun kerron näin:
Sua rakastaa, niin paljon rakastaa.

Hän, joka tähtesi on käynyt kuolemaan.

Saat elää voimassaan,

voit elää armossaan.

Keskelle pimeyden ja epätoivon

Jeesus voiman suo,

valon tuo.

Hän  elää!

Hän tulevaisuus ja toivo on

— toivottoman.

 

Usko vaan, Usko vaan,

Jumala on ja rakastaa.

Usko vaan, usko vaan

Kaipaus sydämesi

täyttyä voi vain

hänen armossaan.

--

Hieman muokattu versio runosta, jonka kirjoitin keväällä 2021 Apologian luovassa tehtävässä IK-opistolla.