Jumalan Sana on viisautta!

 

Olen lukenut viime aikoina Aamoksen kirjaa. Sieltä löytyy viisaita sanoja tällekin ajalle.

Psalmi yhden neuvo tälle ajalle!

 

 

Psalmi yksi antaa hyvän elämän ohjeen tällekin päivälle. Autuas, onnellinen on Herraan luottava, Häneen tukeutuva ja turvaava.

Rauha!

 

APOLOGIAA!

APOLOGIAA!

Usko vaan! Usko vaan!

Jumala on

ja hallitsee.

Hän luonut on

maan, meren taivaan

– avaruuden valtoineen.

Kaikkeuden tään,

mi nähdä nyt saan.

            Mitä höpiset,

            sanoja löpiset.

            En usko satuihin,

            vanhoihin tarinoihin noihin.

            Ne taruja vain

            on lohduksi heikkojen.

Kuulehan ystävä rakas,

en satuihin usko minäkään,

en taruihin ihmisten joutaviin.

Ne täyttää ei voi kaipuuta ihmismielen,

ei sammuttaa janoa kärsivän sielun.

            Just just. Jumala on hyvä, sanot sinä.

            Mutt' maailma on paha, paha.

            Näeks' sä?

            Vain tuskaa ja huolta,

            kurjuutta suurta.

            Se käy ei elämänpirtaan,

            miks Luoja hyvä ei poistais pahan juurta.

Usko vaan! Usko vaan!

Jumala on

ja rakastaa.

Hän antoi viisauden ja taidon,

tunteen aidon.

Loi ihmisen -

omaksi kuvakseen.

Hänen voimastansa herää eloon maa.

Hänen hyvyydestään ilo kumpuaa.

Hän näkee myöskin tuskan suuren,

kärsimyksen sekä mustan murheen.

Hän tietää, mitä tuntee ihminen,

kun tuli kärsimykseen

itse mukaan.

 

            Mitä tarkoitat, en ymmärrä.
            Jumala – kärsimykseen mukaan.
            Ei rinnallani ole ollut kukaan
            hetkinä yön synkimpinäkään.

Ystäväin, nyt kuulehan, 

kun kerron näin:
Sua rakastaa, niin paljon rakastaa.

Hän, joka tähtesi on käynyt kuolemaan.

Saat elää voimassaan,

voit elää armossaan.

Keskelle pimeyden ja epätoivon

Jeesus voiman suo,

valon tuo.

Hän  elää!

Hän tulevaisuus ja toivo on

— toivottoman.

 

Usko vaan, Usko vaan,

Jumala on ja rakastaa.

Usko vaan, usko vaan

Kaipaus sydämesi

täyttyä voi vain

hänen armossaan.

--

Hieman muokattu versio runosta, jonka kirjoitin keväällä 2021 Apologian luovassa tehtävässä IK-opistolla.

Onnellisuuden kulmakivi on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan!

Juice Leskisen laulussa Ihmisen poika, sen kertosäkeessä sanotaan:

”Voi kunpa matkas onneksi koituis vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa, voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan. Kunpa oppisit ajattelemaan.”

Elämme maailmassa jossa kristillisyyttä, ainakin joiltain tahoilta, yritetään häivyttää. Kuitenkin tiedostaen tai tiedostamattaan kristillistä symboliikkaa tulee vastaan mitä erilaisimmissa paikoissa. Niin kuin nyt tässä laulussakin.

Tämän laulun nimi, Ihmisen poika tulee Raamatusta. Laulu ei kuitenkaan ole hengellinen eikä nimellä viitata Jeesukseen, niin kuin Raamatun kuvakieli ilmaisee. Minun mielessäni tuo laulun kertosäe alkoi kuitenkin alkoi elää ja puhutella, ollessani taksissa matkalla ruokakaupasta kotiin.

Laulussa isä laulaa pienelle pojalleen, toivoen hänelle onnellista ja hyvää elämää. Hän toivoo, että pojasta ei tulisi onnetonta tai katkeraa aikuista. Mielessäni alkoi kuitenkin herätä mielleyhtymiä Jumalan ja ihmisen suhteeseen. Eikö se toive, mikä isällä on lastaan kohtaan, kuulostakin samalta, mitä Jumala toivoo meihin ihmisen lapsiin nähden. Eiköhän hänkin vain toivo, että elämänmatkamme koituis onneksi, ettei katkeruus valtaisi mieltämme ja että oppisimme ajattelemaan sitä, mikä elämässä on tärkeää. Antoihan hän ainoan poikansa Jeesuksen meidän ihmisten poikien ja tyttärien Lunastajaksi ja Sovittajaksi. Eiköhän hän ajatellut tämän tehdessään, että tuo teko koituis meidän hyvinvoinniksemme.

1. ONNELLISUUS

Tässä saarnani lähtökohtana olevassa kertosäkeessä on kolme teemaa, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Ensimmäisenä on onnellisuus.

Ihminen etsii onnea monista paikoista. Suomen kielessä onni voi tarkoittaa suurta iloa, syvää tyytyväisyyttä, riemua, kohtalon suopeutta, menestystä, onnellista sattumaa ja hyvää tuuria. Onnellinen taas on onnea tunteva, onnen täyttämä, suotuisa, otollinen, onnistunut.1

Tätä teemaa työstäessäni huomioin Ristin Voiton artikkelin onnellisuudesta.2 Siinä onnellisuustutkija Markku Ojanen liitti onnellisuuden minuuteen. Psalmissa 73:28 sanotaan: Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. Minuus ilman yhteyttä Jumalaan, luojaansa etsii aina jotain, saavuttamatonta.

Ajatellaanpa hetki Daavidia. Daavid oli paimen, joka kaitsi isänsä lampaita. Sieltä hänet noudettiin ja voideltiin Israelin kuninkaaksi. Daavidilla, jos kenellä oli menestystä, hänellä oli myös vastoinkäymisiä. En usko erehtyväni, jos sanon,että myös Daavid, samoin kuin Aasaf tuossa edellä lainaamassani psalmissa, koki että hänenkin onnensa oli Jumalan läheisyys. Tunnustaahan Daavid itse psalmissa 21:4, kuinka Jumala suo hänelle onnen ja siunauksen.

Psalmirunoilijan tavoin meidänkin onnemme on olla lähellä Jumalaa.Sillä meidät on luotu hänen yhteyteensä. Ilman tätä yhteyttä minuutemme on vajavaista.

2. KATKERUUDEN MYRKKY TUHOAA ONNELLISUUDEN

Toiseksi tässä kertosäkeessä puhuttiin ettei viha ja katkeruus pääsisi valtaamaan tilaa. Katkeruutta voi sanoa onnellisuuden vastakohdaksi ja tuhoajaksi. Hepr. 11:15:”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet” (vuoden-92 raamatunkäännös) Katkeruus on myrkkyä, joka tuhoaa elämänilon ja mikä pahinta, se myrkyttää ei vain kantajaansa, vaan ympärillään olevien ilon ja onnen. Et voi olla onnellinen ja katkera yhtäaikaa.

2. AJATTELEMISESTA JA VIISAUDESTA

Kolmanneksi tässä laulussa isä toivoo, että poika oppisi ajattelemaan ja olemaan viisaampi kuin isänsä. Historiasta sanotaan, että siitä pitäisi ottaa oppia. Näin myös raamatunhistorian osalta.

Room. 15:4 Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

I Kor. 10:11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Voimme oppia ja ottaa esikuvia eläneistä ihmisistä. On kuitenkin ymmärrettävä, että ihmiset ovat erehtyväisiä. Todellinen viisaus tulee Jumalalta.

Job 28:28 : 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.” Raamattua tutkiessamme voimme nähdä, kuinka Salomo pyysi Jumalalta viisautta ja Daniel ylisti elämänsä vaikeassa tilanteessa Jumalaa sanoen, että hänen on viisaus ja voima. Samoin Mooses Psalmissa 90:12 rukoilee: Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

Saadaksemme siis viisautta ja oppiaksemme ajattelemaan on meidän hyvä kääntyä Jumalan puoleen, jolla ainoalla on viisaus (Room. 16:27). Eikä Jumala sitä paitsi ole kitsas sitä jakamaan. Jaakobin kirjeen 1:5 kehoittaakin: ”Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

Jaakobin kirjeen mukaan on olemassa maallista viisautta ja on olemassa taivaallista viisautta. Oikea viisaus, joka tulee Jumalan tuntemisesta on Jaakobin kirjeen mukaisesti: puhdas, rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

Lopuksi, palataanpa tuohon siteeraamani laulun nimeen: Ihmisen poika.Raamatussa se on Jeesuksen yksi kunnianimi.Samoin kuin tuossa Juice Leskisen laulussa, isän rakkaus kohdistuu lapseensa, kohdistuu Jumalan rakkaus meihin ihmisen poikiin ja tyttäriin.

I Joh. 4:10 Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

I Kor. 13: Niin pysyvät usko toivo rakkaus. Nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus.

Rakkaus - Siinä on onnellisuuden ja hyvän elämän kulmakivi. Jumalan rakkaus meitä ihmsiä kohtaan. Se rakkaus on meille annettu Jumalan pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, joka oli myös Ihmisen poika.

--- 
LÄHTEET:
 
1 

https://www.kotus.fi/nyt/kotus-vinkit/viikon_vinkkien_arkisto_%282015-2019%29/viikon_vinkit_2018/onnen_paivat.27371.news

 
2. Inkeri Tuikka: Raamatusta suuntaa hyvään elämään. Ristin Voitto 26/2020.

Hyvä Paimen - Eli pieni tutkielma Psalmista 23!

PSALMI 23

Daavidin psalmi

Herra on minun paimeneni,ei minulta mitään puutu.Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämäään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minule pöydän minun vihollisteni silmien eteen.Sinä voitelet minun pääni öljyllä, minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Psalmi 23 on varmaankin maailman tunnetuin psalmi. Monet osaavat sen ulkoa. Se on monille jo lapsuudesta tutuksi tullut, rakas läheinen psalmi, josta löytää niin lohtua kuin turvallisuutta.

Tarkastellaanpa tätä psalmia vähän lähemmin.

 

1. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Psalmi alkaa kiintoisalla vastakkainasettelulla: Herra – Paimen. Herra sanana ilmaisee paitsi miespuolista henkilöä myös arvoa ja asemaa. Daavid itsekin oli eräänlainen herra, olihan hän kuningas, siis ylhäisessä asemassa muihin nähden. Daavid oli myös paimen. Paimenet taas olivat henkilöitä, joiden tuli olla vahvoja ja luotettavia, heitä ei kuitenkaan oikein arvostettu. Daavid kuvataan usein pienenä paimenpoikana, jollaisena hänet löydetään ja voidellaan kuninkaaksi. Ensimmäisessä Samuelinkirjassa, sen luvussa kuusitoista kerrotaan ja kuvataan, kuinka Daavid oli nuorin veljeksistä, ja hän oli ”verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä” Vuoden 1992 käännös puhuu parrattomasta nuorukaisesta, jolla oli kirkkaat silmät ja miellyttävä ulkonäkö. Alkukielessä ei kuitenkaan puhuta mitään parrasta, vaan punertavasta. Samaa alkukielen sanaa käytetään Eesausta.

On siis ajateltavissa, että Daavid ei ollut samalla tavalla pieni paimenpoika kuin suomalaisessa kontekstissa paimenuus ymmärretään, vaan jo aikuisuutta lähentelevä, vähintään murrosikäinen poika. Psalmissa 23 Daavid ei kuitenkaan korota itseään vaan hän vertaa itseään lampaaseen. Samoin kuin hän paimenena piti huolen isänsä lampaista, hän kokee Jumalan pitävän hänestä huolen. En tiedä, onko tämä psalmi syntynyt Daavidin paimenvuosina vai myöhempinä vuosina. Psalmista on kuitenkin nähtävissä Daavidin elämä. Samuel voiteli Daavidin kuninkaaksi, mutta ennen kuninkuutta Daavid sai kokea monenlaista kunnian hetkistä (kts. Voitto Goljatista) kuoleman vaaraan (Saulin kateus).

Daavid vertaa siis itseään lampaaseen. Raamatun kielessä myös meitä ihmisiä kuvataan lampaina.

”Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset; minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.” (Hes. 34:31) Koko Hesekielin 34. luku kuvaa paimenen tehtävää ja suhdetta lampaisiin. Siinä kuvataan niin hyvää kuin huonoa paimenta. Hesekiel puhuu siitä, kuinka Israelin kansa on hajallaan, koska paimenet eli kansan hengellisetopettajat ja johtajat eivät ole pitäneet heistä huolta. Jumala ilmoittaa Hesekielin kautta, kuinka Jumala itse on etsivä omansa ja pitävä niistä huolen. ” Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” (Hes. 34:11,12) ja hän jatkaa: ” Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa.”

Herra on minun paimeneni, runoilee Daavid ja luottaa Herraansa. Tämä Herra on Hän, joka hän on. JHVH.

Uudessa Testamentissa Jeesus sanoo: ”Minä olen se Hyvä Paimen.” Joh 10:11, 14. Jeesus on se ennustettu Daavidin huoneen herra, joka oli ilmoitettu tulevaksi.(Psalmi 132:11 ja Jer. 23:5) Jeesus on, paitsi Herra, myös paimen – palvelija meidän hyväksemme.

Jeesus, kutsuessaan itseään Hyväksi Paimeneksi, toi esiin myös sen, että hänellä oli muitakin lampaita kuin juutalaiset. Hän oli tullut kaikkia varten pitääkseen meistä huolen niin kuin hyvä paimen pitää huolen lampaistaan.

Raamatun kuvakielessä ihmistä verrataan useasti lampaisiin

2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni.

Alkutekstissä ei löydy sanaa vihreä. Alkukielen sana (דשא de-sheh ) kuvaa ruohoa, joka on tuoretta ja vihantaa. Lampaaat syövätkin mieluiten lehtevää ja nuorta kasvustoa. Lampaat välttävät kosteita ja vetisiä alueita. Alkukieli tuo esiin sen, miten hyvä paimen johdattaa lampaat vihannalle laitumelle, paikkaan, missä niillä on niille sopivaa ravintoa sekä turvallinen ja suojaisa paikka levolle ja virkistykselle.

Psalmissa 19 Daavid tuo esiin, kuinka Herran laki on täydellinen ja virvoittaa sielun ja kuinka Herran asetukset ovat oikeat ja ilahduttavat sydämen. (Psalmi19:7,8). Profeetta Jesaja taas tuo esiin, kuinka Herra Jumala än antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. ”Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat: mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes. 40:29-31.

Elämä tuo mukanaan monia haasteita, jotka väsyttävät ja vievät voimia. On turvallista tietää, että Herra ei hylkää omiaan, vaan pitää meistä huolen, viedä, niin kuin psalmia 42 mukaillussa laulussakin sanotaan: tuorehille lähteille.

3. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

Oletko koskaan eksynyt?

Itse muistan lapsuudestani, kun kerran sisarusteni kanssa lähdimme sieniretkelle. Aika kului ja pian huomasimme olevamme aivan eksyksissä. Kuljimme ja kuljimme ja pieni epävarmuus selviämisestä ja kotiin löytämisestä alkoi hiipiä mieleen. Lopulta tulimme paikkaan, jossa mietimme, mihin suuntaan meidän nyt tulisi lähteä. Minulla tuli mieleeni, että nyt ei auta muu kuin rukoilla ja niin polvistuimme siinä metsässä ja rukoilimme että Taivaan Isä näyttäisi meille oikean tien. Ja mitä tapahtuikaan. Juuri silloin kuulimme äidin äänen huutavan jostain kaukaa: Lapset kotiaa! Ja sen äänen kuultuamme osasimme suunnata takaisin kotiin.

Ihmisen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.(Snl 14:12 ja Snl 16:25). Niin luulimme me lapsetkin sientenpoimisinnossamme tietävämme tien kotiin, mutta huomasimmmekin kohta, että emme olleet osanneet katsoa ympärillemme. Meillä oli niin kuin lampailla sokea piste edessämme. Jeesus, Hyvä Paimenenemme, tuli näyttämään meille tien. Hän itse on tie isän yhteyteen, josta me kaikki olemme pois poikenneet. (Room 3:12 ja Psalmi 14:3)

Psalmi 23:3 kuvaa, kuinka Hyvä Paimen vie lampaita sellaista polkua, jolla on turvallista kulkea. Maasto-olot Raamatun maissa saattoivat olla hyvin erilaisia kuin meidän oloissamme. Paimen pitää huolen siitä, että lauma pysyy koossa, sillä laumaeläimenä yksinäinen lammas ei selviä vaan on helppo saalis petoeläimille.

Jeesus kysyi juutalaisilta vaeltaessaan täällä maan päällä, mitä paimen tekisi, jos yksi sadasta lampaasta olisi kadonnut. Mitä arvelette? Eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä ? (Matt. 18:12). Englanninkielinen Kuningas Jaakon käännös laittaa pilkun eri paikkaan ja kääntää niin, että eikö paimen jätä muut ja lähde vuorille etsimään kadonnutta. Eli turvassa olevat eivät tarvitse apua, mutta hädässä olevaa täytyy auttaa, eikä Hyvä Paimen vältä vaarallisiakaan koleikkoja löytääkseen kadonneen.

Me ihmiset olemme kuin lampaita. Me tarvitsemme toisiamme ja toistemme suojaa, mutta myös paimenta ja kaitsijaa, joka pitää meidät oikealla tiellä.

Hyvä Paimen pitää huolen omistaan kiljuvaa jalopeuraakin vastaan.

4-5 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen.

Kuningas Jaakon käännös puhuu kuolemanvarjon maasta. Daavid sai eläessään kokea monia vaaroja. Silti Daavid tunsi olevansa turvassa. Jumala piti hänestä huolen myös kuolemanvaarojen keskellä.

Elämme nyt aikaa, jolloin saatamme kokea olevamme pimeässä laaksossa. Kuoleman varjot saartavat meitä. Meidän ei tarvitse kuitenkaan pelätä. Saamme turvautua Jumalan siipien suojaan. Psalmi 91 kuvaa kauniisti kuinka Jumalaan turvaavan ihmisen ei tarvitse pelätä. ”Joka korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.”

Tämä ei tarkoita yltiöpäisyyttä tai uhkarohkeutta, vaan syvää luottamusta siihen, että tuli mitä tuli, minä olen hyvissä käsissä. ”Siillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:38,39) Kuolemanvarjon laakossakaan meidän ei tarvitse pelätä, vaan saamme luottaa Häneen, joka on voittanut kuoleman ja joka on sanonut: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.”

6 Sinä voitelet minun pääni öljyllä. Minun maljani on ylitsevuotavainen

Öljy mainitaan Raamatun teksteissä noin 228 kertaa. Öljy oli jokapäiväisessä käytössä niin arjessa kuin juhlassa. Raamatullisessa kontekstissa öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Öljyä käytettiin tehtävään siunaamisessa. Näin myös profeetta Samuel voiteli Daavidin veljiensä keskellä Israelin seuraavaksi kuninkaaksi ja ”Herran henki tuli Daavidiin” (1 Sam 16:13) Myös sairaiden puolesta rukoillessa kehoitettiin voitelemaan heitä öljyllä Herran nimessä.

Voidaan siis ajatella, että öljy on terveyden ja hyvinvoinnin lähde niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisestikin. Samoin kuin öljy oli raamatun ihmisille tarpeellinen jokapäiväisessä elämässä, niin ilman Jumalan Pyhää Henkeä olisi uskovan elämä heikoissa kantimissa. Jumala tahtoo täyttää omansa hänen hengellään, joka ei ole pelkuruuden henki, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden henki. (2. Tim. 1:7) Jumalan Hengen täyttäessä ihmisen sisimmän ylitsevuotavasti hän on täynnä ”vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”. (Room. 14:17) Tämä Pyhän Hengen sinetti on jokaisen uskovan vakuutena Jumlan lapseudesta. ”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti. (Ef 1:13)

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani ja minä saan asua Herran huoneessa, päivieni loppuun asti.

Jumalan lapsen osa on osa ”ihanasta maasta” Psalmi 16:6. Tämän Daavid koki runoillessaan kiitoksen ja ylistyksen Psalmin 23 muodossa. Psalmi 23 välittää myös meille sen sanoman, että Herra on Hyvä Paimen, joka pitää huolen omistaan ja hänen omansa kuulevat hänen äänensä.

Niinkuin lampaat tuntevat paimenensa äänen, niin Jumalan omat tuntevat Herransa äänen. Daavid tunnisti sen ja tahtoi sitä seurata. Tämä ihan osa – Jumalan armon osallisuus on tänäänkin meidän jokaisen koettavissa.

LÄHTEET: 

https://temaatikko.wordpress.com/2010/11/23/psalmi-23/

http://www.luterilainen.com/fi/lapsille/ammatteja-raamatussa/paimen

https://www.laidunpankki.fi/sivu.tmpl?sivu_id=255

https://www.elaintieto.fi/lammas/lammas-luonnossa/

Kun synti tuli maailmaan!

Syntiinlankeemus osa 1
(Ensimmäinen ihmispari)

Syntiinlankeemus osa 2

Syntiinlankeemus osa 3

Ensimmäisen Mooseksenkirjan ensimmäinen luku kertoo maailmanluomisesta ja siitä, miten kaikki, minkä Herra Jumala oli luonut, oli kaunista ja hyvää. Kertomus jatkuu mielenkiintoisella tavalla luvussa kaksi, jossa kerrotaan, että Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä. Mitä tarkoittaa se, että Jumala lepäsi?  Toisaalla ihmiskunnan tarinan jatkuessa sanotaan jopa,että Jumala hengähti. (2. Moos. 31:17. Hepreankieliset alkukielen termit on  shawbat (שבת ), ja nawfas (נפש). Sapatti-sanan taustalla on ajatus työnteon lopettamisesta, mutta myös ajatus tauosta, pitää paussia. Sapatti on juutalaisuuden yksi kulmakivi. Käsky pyhittää lepopäivä on myös koko ihmiskunnalle tarkoitettu elämää ylläpitävä käsky, joka on yksi kymmenestä käskystä. Juutalaiset näkevät sapatin kuitenkin syvällisemmin kuin käskynä olla tekemättä työtä. Juutalaisuuden mukaan Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä päivänä hän loi sapatin. Nawfas taas tarkoittaa muun muassa virkistää, piristää, elvyttää itsensä. Ajatus siitä, että Jumala virkisti itseään ja kaipasi elvytystä on kiintoisa. Eikö Jumala olekaan kaikkivoipa?

Ehkä tämä kaikki tulee järkevämmäksi, kun lukee Jumalan sanaa eteenpäin ja katsoo asiaa laajemmin.

Toisen Mooseksenkirjan neljä ensimmäistä jaetta voidaan nähdä eräänlaisena kokoavana tekstinä, jossa vedetään yhteen edeltävästi kerrottu. Toisaalta herää ajatus myös siitä voisiko nämä jakeet olla sekä katsaus tehtyyn, edellä ilmoitettuun mutta myös katsaus tulevaan? Eräänlainen profetia!

Jakeet 2. Moos 2:3 ja 4 on suomalaisessa raamatunkäännöksessä (33/3) jaettu hieman erikoisesti. Jään hieman miettimään, liittyykö sanat "Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin" edellä olevaan jaksoon vai seuraaviin jakeisiin. Ja edelleen,  kuuluvatko sanat "Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan ja maan" yhteen niitä seuraavien sanojen jälkeen? Alkaako näillä sanoilla uusi kertomus. Olen taipuvainen kallistumaan jälkimmäiseen suuntaan.

Oli asia niin tai näin, niin 2. Mooseksenkirja luku kaksi kertoo syventävästi ja tarkemmin ihmisen luomisesta. Kuinka Jumala loi ensimmäisen ihmisparin - Aadamin ja Eevan - ja antoi heille paratiisin asuttavaksi. Sitten tapahtui jotain. Synti tuli maailmaan, jonka Jumala oli tarkoittanut hyväksi.

Heprealaiskirjeen luvussa neljä, sen jakeessa kymmenen sanotaan, että ihminen, "joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa." Jumala oli päättänyt luomistyönsä ja levännyt teoistaan, kerrotaan 1.Mooseksenkirjan alkuluvuissa ja heprealaiskirje vahvistaa sanomalla, että Jumala on levännyt teoistaan. Mutta onko Jumala levännyt, ollut toimetonna?

Johanneksen evankeliumissa löydetään Jeesuksen sanat: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä" Juutalaiset, jotka olivat kuuntelemassa Jeesuksen sanoja, halusivat tappaa Jeesuksen, koska Jeesus näillä sanoilla heidän mukaansa, paitsi kumosi sapatin, laittoi itsensä Jumalan rinnalle ja vertaiseksi. Mitä voimme päätellä näistä sanoista? Jumala tekee yhä työtä. Hän ei ole ollut toimeton. Ja kuitenkin sanotaan, että Jumala on päässyt lepoon teoistaan. Lepoon, johon hän haluaa myös meidän ihmisten pääsevän?

Mikä on se Jumalan lepo?

Levon vastakohta on levottomuus. Jobin kirjassa annetaan  kuvaus, jonka mukaan "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta" (Job 14:1). Mistä tämä levottomuus ja rauhattomuus johtuu? Tässä kohdassa sanan levottomuus taustalla olevan sanan roghets (רגז) merkitys voidaan kääntää myös kiihkoksi, vaikeuksiksi, raivoksi.  Voidaan ajatella, että raivo synnyttää raivoa. Kiihko, kiihtyminen taas on seurausta kiihottamisesta jne. Kaikella on alkunsa ja syynsä. Näin myös levottomuudella ja rauhattomuudella, jotka juontavat juurensa syntiinlankeemuksesta. "Jumalattomilla ei ole rauhaa" (Jes. 57:21 ja Jes 48:22) Ihminen on levoton ja rauhaton, koska synti varjostaa hänen elämäänsä. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Jumalaton ei ole vain paha ja ilkeä ihminen, joka tekee rikollisia tekoja, vaan ihminen vailla Jumalaa. Jumalaton elää omien mielihalujensa ja himojensa vallassa poispäin Jumalasta ja hänen valostaan. 

Katsotaanpa muutamia seikkoja syntiinlankeemuskertomuksesta 1. Mooseksenkirjan kolmannessa luvusta. Ensinnäkin kerrotaan, että käärme oli kavalin kedon eläimistä. Alkukielen sana (ערום) voidaan kääntää myös sanoilla hienovarainen, ovela, järkevä. Käärme lähestyi Eevaa ja vetosi hänen järkeensä herättäen epäilyksen: Onko Jumala todellakin sanonut? Johon Eeva vastasi, että he saavat kyllä syödä muista puista, mutta keskellä paratiisia olevasta puusta eivät, jotta eivät kuolisi. Toiseksi Käärme esittää Eevalle  tarjouksen: Te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Toisin sanoen mahdollisuuden tulla jumalaksi Jumalan sijaan. Ihminen ei kuitenkaan kestänyt sitä  kaikkea tietoa ja silmien avautumista. He huomasivat oman  alastomuutensa ja pelko astui heidän sisimpäänsä. Ja pelon myötä rauhattomuus, levottomuus, elämän monet pulmat ja ongelmat.

Me ihmiset ajattelemme helposti että synti on sitä tai tätä, niitä ja niitä tekoja, mutta synti olemukseltaan on enemmän kuin yksittäisiä tekoja. Synti on ennen kaikkea epäuskoa. Sielunvihollinen herätti käärmeen avulla Eevassa  epäilyksen jonka seurauksena yhteys ihmisen ja Jumalan välillä katkesi.

Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmiskuntaa. Kuten alussa mainittiin Jumala on päässyt lepoon teoistaan. Tässä on ymmärrettävä se, että me elämme ajassa, kun Jumala on ajan ulkopuolella, ajankin Luoja. Kun sanotaan, että Jumala on päässyt lepoon teoistaan, eikö se puhu myös siitä tulevasta, jolloin synti  ei enää hallitse, vaan Kristus meissä. Se on se tulevaisuuden toivo, jonka Jumala jo alkuaan on valmistanut.

"Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet." (Room. 3:23). Biblia sanoo, että ihmisillä ei ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä.


Roomalaiskirje jatkaa, kuinka ihmiset, jotka kääntyvät Jumalan puoleen, voivat saada "lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit  jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." (Room. 3:24-26)

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen lähettävänsä heidän avukseen Pyhän Hengen, joka "näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun. (Joh 16:8,9) Pyhä Henki näyttää myös tuomion, sillä sielunvihollinen, käärme on jo tuomittu. Pyhä Henki näyttää myös vanhurskauden, sillä Jeesus on Isän oikealla puolella ja käärmeen pää - valta, on murskattu.

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." (Psalmi 42) Älä siis enää pakena vaan käänny tieltäsi ja anna pelastaa itsesi. Jumala huutaa tänäänkin: Missä olet. Hän tahtoo antaa sinulle rauhan ja levon, iänkaikkisen elämän Hänen yhteydessään.
--- --- --- Lähteet: Shabbat, Shabes, Sapatti - Rakkaalla lapsella on monta nimeä               Raamattu -hakuohjelma