Hae tästä blogista

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Onnellisuuden kulmakivi on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan!



Juice Leskisen laulussa Ihmisen poika, sen kertosäkeessä sanotaan:

Voi kunpa matkas onneksi koituis vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa, voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan. Kunpa oppisit ajattelemaan.”


Elämme maailmassa jossa kristillisyyttä, ainakin joiltain tahoilta, yritetään häivyttää. Kuitenkin tiedostaen tai tiedostamattaan kristillistä symboliikkaa tulee vastaan mitä erilaisimmissa paikoissa. Niin kuin nyt tässä laulussakin.

Tämän laulun nimi, Ihmisen poika tulee Raamatusta. Laulu ei kuitenkaan ole hengellinen eikä nimellä viitata Jeesukseen, niin kuin Raamatun kuvakieli ilmaisee. Minun mielessäni tuo laulun kertosäe alkoi kuitenkin alkoi elää ja puhutella, ollessani taksissa matkalla ruokakaupasta kotiin.

Laulussa isä laulaa pienelle pojalleen, toivoen hänelle onnellista ja hyvää elämää. Hän toivoo, että pojasta ei tulisi onnetonta tai katkeraa aikuista. Mielessäni alkoi kuitenkin herätä mielleyhtymiä Jumalan ja ihmisen suhteeseen. Eikö se toive, mikä isällä on lastaan kohtaan, kuulostakin samalta, mitä Jumala toivoo meihin ihmisen lapsiin nähden. Eiköhän hänkin vain toivo, että elämänmatkamme koituis onneksi, ettei katkeruus valtaisi mieltämme ja että oppisimme ajattelemaan sitä, mikä elämässä on tärkeää. Antoihan hän ainoan poikansa Jeesuksen meidän ihmisten poikien ja tyttärien Lunastajaksi ja Sovittajaksi. Eiköhän hän ajatellut tämän tehdessään, että tuo teko koituis meidän hyvinvoinniksemme.


1. ONNELLISUUS

Tässä saarnani lähtökohtana olevassa kertosäkeessä on kolme teemaa, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Ensimmäisenä on onnellisuus.

Ihminen etsii onnea monista paikoista. Suomen kielessä onni voi tarkoittaa suurta iloa, syvää tyytyväisyyttä, riemua, kohtalon suopeutta, menestystä, onnellista sattumaa ja hyvää tuuria. Onnellinen taas on onnea tunteva, onnen täyttämä, suotuisa, otollinen, onnistunut.1


Tätä teemaa työstäessäni huomioin Ristin Voiton artikkelin onnellisuudesta.2 Siinä onnellisuustutkija Markku Ojanen liitti onnellisuuden minuuteen. Psalmissa 73:28 sanotaan: Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. Minuus ilman yhteyttä Jumalaan, luojaansa etsii aina jotain, saavuttamatonta.


Ajatellaanpa hetki Daavidia. Daavid oli paimen, joka kaitsi isänsä lampaita. Sieltä hänet noudettiin ja voideltiin Israelin kuninkaaksi. Daavidilla, jos kenellä oli menestystä, hänellä oli myös vastoinkäymisiä. En usko erehtyväni, jos sanon,että myös Daavid, samoin kuin Aasaf tuossa edellä lainaamassani psalmissa, koki että hänenkin onnensa oli Jumalan läheisyys. Tunnustaahan Daavid itse psalmissa 21:4, kuinka Jumala suo hänelle onnen ja siunauksen.


Psalmirunoilijan tavoin meidänkin onnemme on olla lähellä Jumalaa.Sillä meidät on luotu hänen yhteyteensä. Ilman tätä yhteyttä minuutemme on vajavaista.

2. KATKERUUDEN MYRKKY TUHOAA ONNELLISUUDEN

Toiseksi tässä kertosäkeessä puhuttiin ettei viha ja katkeruus pääsisi valtaamaan tilaa. Katkeruutta voi sanoa onnellisuuden vastakohdaksi ja tuhoajaksi. Hepr. 11:15:”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet” (vuoden-92 raamatunkäännös) Katkeruus on myrkkyä, joka tuhoaa elämänilon ja mikä pahinta, se myrkyttää ei vain kantajaansa, vaan ympärillään olevien ilon ja onnen. Et voi olla onnellinen ja katkera yhtäaikaa.

2. AJATTELEMISESTA JA VIISAUDESTA

Kolmanneksi tässä laulussa isä toivoo, että poika oppisi ajattelemaan ja olemaan viisaampi kuin isänsä. Historiasta sanotaan, että siitä pitäisi ottaa oppia. Näin myös raamatunhistorian osalta.

Room. 15:4 Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

I Kor. 10:11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Voimme oppia ja ottaa esikuvia eläneistä ihmisistä. On kuitenkin ymmärrettävä, että ihmiset ovat erehtyväisiä. Todellinen viisaus tulee Jumalalta.

Job 28:28 : 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.” Raamattua tutkiessamme voimme nähdä, kuinka Salomo pyysi Jumalalta viisautta ja Daniel ylisti elämänsä vaikeassa tilanteessa Jumalaa sanoen, että hänen on viisaus ja voima. Samoin Mooses Psalmissa 90:12 rukoilee: Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

Saadaksemme siis viisautta ja oppiaksemme ajattelemaan on meidän hyvä kääntyä Jumalan puoleen, jolla ainoalla on viisaus (Room. 16:27). Eikä Jumala sitä paitsi ole kitsas sitä jakamaan. Jaakobin kirjeen 1:5 kehoittaakin: ”Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

Jaakobin kirjeen mukaan on olemassa maallista viisautta ja on olemassa taivaallista viisautta. Oikea viisaus, joka tulee Jumalan tuntemisesta on Jaakobin kirjeen mukaisesti: puhdas, rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.




Lopuksi, palataanpa tuohon siteeraamani laulun nimeen: Ihmisen poika.Raamatussa se on Jeesuksen yksi kunnianimi.Samoin kuin tuossa Juice Leskisen laulussa, isän rakkaus kohdistuu lapseensa, kohdistuu Jumalan rakkaus meihin ihmisen poikiin ja tyttäriin.

I Joh. 4:10 Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

I Kor. 13: Niin pysyvät usko toivo rakkaus. Nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus.

Rakkaus - Siinä on onnellisuuden ja hyvän elämän kulmakivi. Jumalan rakkaus meitä ihmsiä kohtaan. Se rakkaus on meille annettu Jumalan pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, joka oli myös Ihmisen poika.

--- 
LÄHTEET:
 
https://www.kotus.fi/nyt/kotus-vinkit/viikon_vinkkien_arkisto_%282015-2019%29/viikon_vinkit_2018/onnen_paivat.27371.news
 
2. Inkeri Tuikka: Raamatusta suuntaa hyvään elämään. Ristin Voitto 26/2020.

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Hyvä Paimen - Eli pieni tutkielma Psalmista 23!



PSALMI 23
Daavidin psalmi


Herra on minun paimeneni,ei minulta mitään puutu.Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämäään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minule pöydän minun vihollisteni silmien eteen.Sinä voitelet minun pääni öljyllä, minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Psalmi 23 on varmaankin maailman tunnetuin psalmi. Monet osaavat sen ulkoa. Se on monille jo lapsuudesta tutuksi tullut, rakas läheinen psalmi, josta löytää niin lohtua kuin turvallisuutta.

Tarkastellaanpa tätä psalmia vähän lähemmin.


 
1. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Psalmi alkaa kiintoisalla vastakkainasettelulla: Herra – Paimen. Herra sanana ilmaisee paitsi miespuolista henkilöä myös arvoa ja asemaa. Daavid itsekin oli eräänlainen herra, olihan hän kuningas, siis ylhäisessä asemassa muihin nähden. Daavid oli myös paimen. Paimenet taas olivat henkilöitä, joiden tuli olla vahvoja ja luotettavia, heitä ei kuitenkaan oikein arvostettu. Daavid kuvataan usein pienenä paimenpoikana, jollaisena hänet löydetään ja voidellaan kuninkaaksi. Ensimmäisessä Samuelinkirjassa, sen luvussa kuusitoista kerrotaan ja kuvataan, kuinka Daavid oli nuorin veljeksistä, ja hän oli ”verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä” Vuoden 1992 käännös puhuu parrattomasta nuorukaisesta, jolla oli kirkkaat silmät ja miellyttävä ulkonäkö. Alkukielessä ei kuitenkaan puhuta mitään parrasta, vaan punertavasta. Samaa alkukielen sanaa käytetään Eesausta.

On siis ajateltavissa, että Daavid ei ollut samalla tavalla pieni paimenpoika kuin suomalaisessa kontekstissa paimenuus ymmärretään, vaan jo aikuisuutta lähentelevä, vähintään murrosikäinen poika. Psalmissa 23 Daavid ei kuitenkaan korota itseään vaan hän vertaa itseään lampaaseen. Samoin kuin hän paimenena piti huolen isänsä lampaista, hän kokee Jumalan pitävän hänestä huolen. En tiedä, onko tämä psalmi syntynyt Daavidin paimenvuosina vai myöhempinä vuosina. Psalmista on kuitenkin nähtävissä Daavidin elämä. Samuel voiteli Daavidin kuninkaaksi, mutta ennen kuninkuutta Daavid sai kokea monenlaista kunnian hetkistä (kts. Voitto Goljatista) kuoleman vaaraan (Saulin kateus).

Daavid vertaa siis itseään lampaaseen. Raamatun kielessä myös meitä ihmisiä kuvataan lampaina.
Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset; minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.” (Hes. 34:31) Koko Hesekielin 34. luku kuvaa paimenen tehtävää ja suhdetta lampaisiin. Siinä kuvataan niin hyvää kuin huonoa paimenta. Hesekiel puhuu siitä, kuinka Israelin kansa on hajallaan, koska paimenet eli kansan hengellisetopettajat ja johtajat eivät ole pitäneet heistä huolta. Jumala ilmoittaa Hesekielin kautta, kuinka Jumala itse on etsivä omansa ja pitävä niistä huolen. ” Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” (Hes. 34:11,12) ja hän jatkaa: ” Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa.”


Herra on minun paimeneni, runoilee Daavid ja luottaa Herraansa. Tämä Herra on Hän, joka hän on. JHVH.

Uudessa Testamentissa Jeesus sanoo: ”Minä olen se Hyvä Paimen.” Joh 10:11, 14. Jeesus on se ennustettu Daavidin huoneen herra, joka oli ilmoitettu tulevaksi.(Psalmi 132:11 ja Jer. 23:5) Jeesus on, paitsi Herra, myös paimen – palvelija meidän hyväksemme.

Jeesus, kutsuessaan itseään Hyväksi Paimeneksi, toi esiin myös sen, että hänellä oli muitakin lampaita kuin juutalaiset. Hän oli tullut kaikkia varten pitääkseen meistä huolen niin kuin hyvä paimen pitää huolen lampaistaan.


Raamatun kuvakielessä ihmistä verrataan useasti lampaisiin


2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni.

Alkutekstissä ei löydy sanaa vihreä. Alkukielen sana (דשא de-sheh ) kuvaa ruohoa, joka on tuoretta ja vihantaa. Lampaaat syövätkin mieluiten lehtevää ja nuorta kasvustoa. Lampaat välttävät kosteita ja vetisiä alueita. Alkukieli tuo esiin sen, miten hyvä paimen johdattaa lampaat vihannalle laitumelle, paikkaan, missä niillä on niille sopivaa ravintoa sekä turvallinen ja suojaisa paikka levolle ja virkistykselle.

Psalmissa 19 Daavid tuo esiin, kuinka Herran laki on täydellinen ja virvoittaa sielun ja kuinka Herran asetukset ovat oikeat ja ilahduttavat sydämen. (Psalmi19:7,8). Profeetta Jesaja taas tuo esiin, kuinka Herra Jumala än antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. ”Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat: mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes. 40:29-31.

Elämä tuo mukanaan monia haasteita, jotka väsyttävät ja vievät voimia. On turvallista tietää, että Herra ei hylkää omiaan, vaan pitää meistä huolen, viedä, niin kuin psalmia 42 mukaillussa laulussakin sanotaan: tuorehille lähteille.




3. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

Oletko koskaan eksynyt?

Itse muistan lapsuudestani, kun kerran sisarusteni kanssa lähdimme sieniretkelle. Aika kului ja pian huomasimme olevamme aivan eksyksissä. Kuljimme ja kuljimme ja pieni epävarmuus selviämisestä ja kotiin löytämisestä alkoi hiipiä mieleen. Lopulta tulimme paikkaan, jossa mietimme, mihin suuntaan meidän nyt tulisi lähteä. Minulla tuli mieleeni, että nyt ei auta muu kuin rukoilla ja niin polvistuimme siinä metsässä ja rukoilimme että Taivaan Isä näyttäisi meille oikean tien. Ja mitä tapahtuikaan. Juuri silloin kuulimme äidin äänen huutavan jostain kaukaa: Lapset kotiaa! Ja sen äänen kuultuamme osasimme suunnata takaisin kotiin.


Ihmisen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.(Snl 14:12 ja Snl 16:25). Niin luulimme me lapsetkin sientenpoimisinnossamme tietävämme tien kotiin, mutta huomasimmmekin kohta, että emme olleet osanneet katsoa ympärillemme. Meillä oli niin kuin lampailla sokea piste edessämme. Jeesus, Hyvä Paimenenemme, tuli näyttämään meille tien. Hän itse on tie isän yhteyteen, josta me kaikki olemme pois poikenneet. (Room 3:12 ja Psalmi 14:3)

Psalmi 23:3 kuvaa, kuinka Hyvä Paimen vie lampaita sellaista polkua, jolla on turvallista kulkea. Maasto-olot Raamatun maissa saattoivat olla hyvin erilaisia kuin meidän oloissamme. Paimen pitää huolen siitä, että lauma pysyy koossa, sillä laumaeläimenä yksinäinen lammas ei selviä vaan on helppo saalis petoeläimille.

Jeesus kysyi juutalaisilta vaeltaessaan täällä maan päällä, mitä paimen tekisi, jos yksi sadasta lampaasta olisi kadonnut. Mitä arvelette? Eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä ? (Matt. 18:12). Englanninkielinen Kuningas Jaakon käännös laittaa pilkun eri paikkaan ja kääntää niin, että eikö paimen jätä muut ja lähde vuorille etsimään kadonnutta. Eli turvassa olevat eivät tarvitse apua, mutta hädässä olevaa täytyy auttaa, eikä Hyvä Paimen vältä vaarallisiakaan koleikkoja löytääkseen kadonneen.

Me ihmiset olemme kuin lampaita. Me tarvitsemme toisiamme ja toistemme suojaa, mutta myös paimenta ja kaitsijaa, joka pitää meidät oikealla tiellä.

Hyvä Paimen pitää huolen omistaan kiljuvaa jalopeuraakin vastaan.


4-5 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen.


Kuningas Jaakon käännös puhuu kuolemanvarjon maasta. Daavid sai eläessään kokea monia vaaroja. Silti Daavid tunsi olevansa turvassa. Jumala piti hänestä huolen myös kuolemanvaarojen keskellä.

Elämme nyt aikaa, jolloin saatamme kokea olevamme pimeässä laaksossa. Kuoleman varjot saartavat meitä. Meidän ei tarvitse kuitenkaan pelätä. Saamme turvautua Jumalan siipien suojaan. Psalmi 91 kuvaa kauniisti kuinka Jumalaan turvaavan ihmisen ei tarvitse pelätä. ”Joka korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.”

Tämä ei tarkoita yltiöpäisyyttä tai uhkarohkeutta, vaan syvää luottamusta siihen, että tuli mitä tuli, minä olen hyvissä käsissä. ”Siillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:38,39) Kuolemanvarjon laakossakaan meidän ei tarvitse pelätä, vaan saamme luottaa Häneen, joka on voittanut kuoleman ja joka on sanonut: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.”


6 Sinä voitelet minun pääni öljyllä. Minun maljani on ylitsevuotavainen

Öljy mainitaan Raamatun teksteissä noin 228 kertaa. Öljy oli jokapäiväisessä käytössä niin arjessa kuin juhlassa. Raamatullisessa kontekstissa öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Öljyä käytettiin tehtävään siunaamisessa. Näin myös profeetta Samuel voiteli Daavidin veljiensä keskellä Israelin seuraavaksi kuninkaaksi ja ”Herran henki tuli Daavidiin” (1 Sam 16:13) Myös sairaiden puolesta rukoillessa kehoitettiin voitelemaan heitä öljyllä Herran nimessä.

Voidaan siis ajatella, että öljy on terveyden ja hyvinvoinnin lähde niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisestikin. Samoin kuin öljy oli raamatun ihmisille tarpeellinen jokapäiväisessä elämässä, niin ilman Jumalan Pyhää Henkeä olisi uskovan elämä heikoissa kantimissa. Jumala tahtoo täyttää omansa hänen hengellään, joka ei ole pelkuruuden henki, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden henki. (2. Tim. 1:7) Jumalan Hengen täyttäessä ihmisen sisimmän ylitsevuotavasti hän on täynnä ”vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”. (Room. 14:17) Tämä Pyhän Hengen sinetti on jokaisen uskovan vakuutena Jumlan lapseudesta. ”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti. (Ef 1:13)

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani ja minä saan asua Herran huoneessa, päivieni loppuun asti.

Jumalan lapsen osa on osa ”ihanasta maasta” Psalmi 16:6. Tämän Daavid koki runoillessaan kiitoksen ja ylistyksen Psalmin 23 muodossa. Psalmi 23 välittää myös meille sen sanoman, että Herra on Hyvä Paimen, joka pitää huolen omistaan ja hänen omansa kuulevat hänen äänensä.
Niinkuin lampaat tuntevat paimenensa äänen, niin Jumalan omat tuntevat Herransa äänen. Daavid tunnisti sen ja tahtoi sitä seurata. Tämä ihan osa – Jumalan armon osallisuus on tänäänkin meidän jokaisen koettavissa.

LÄHTEET: 
https://www.elaintieto.fi/lammas/lammas-luonnossa/

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Kun synti tuli maailmaan!



Syntiinlankeemus osa 1
(Ensimmäinen ihmispari)


Syntiinlankeemus osa 2



Syntiinlankeemus osa 3

Ensimmäisen Mooseksenkirjan ensimmäinen luku kertoo maailmanluomisesta ja siitä, miten kaikki, minkä Herra Jumala oli luonut, oli kaunista ja hyvää. Kertomus jatkuu mielenkiintoisella tavalla luvussa kaksi, jossa kerrotaan, että Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä. Mitä tarkoittaa se, että Jumala lepäsi?  Toisaalla ihmiskunnan tarinan jatkuessa sanotaan jopa,että Jumala hengähti. (2. Moos. 31:17. Hepreankieliset alkukielen termit on  shawbat (שבת ), ja nawfas (נפש). Sapatti-sanan taustalla on ajatus työnteon lopettamisesta, mutta myös ajatus tauosta, pitää paussia. Sapatti on juutalaisuuden yksi kulmakivi. Käsky pyhittää lepopäivä on myös koko ihmiskunnalle tarkoitettu elämää ylläpitävä käsky, joka on yksi kymmenestä käskystä. Juutalaiset näkevät sapatin kuitenkin syvällisemmin kuin käskynä olla tekemättä työtä. Juutalaisuuden mukaan Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä päivänä hän loi sapatin. Nawfas taas tarkoittaa muun muassa virkistää, piristää, elvyttää itsensä. Ajatus siitä, että Jumala virkisti itseään ja kaipasi elvytystä on kiintoisa. Eikö Jumala olekaan kaikkivoipa?
Ehkä tämä kaikki tulee järkevämmäksi, kun lukee Jumalan sanaa eteenpäin ja katsoo asiaa laajemmin.

Toisen Mooseksenkirjan neljä ensimmäistä jaetta voidaan nähdä eräänlaisena kokoavana tekstinä, jossa vedetään yhteen edeltävästi kerrottu. Toisaalta herää ajatus myös siitä voisiko nämä jakeet olla sekä katsaus tehtyyn, edellä ilmoitettuun mutta myös katsaus tulevaan? Eräänlainen profetia!

Jakeet 2. Moos 2:3 ja 4 on suomalaisessa raamatunkäännöksessä (33/3) jaettu hieman erikoisesti. Jään hieman miettimään, liittyykö sanat "Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin" edellä olevaan jaksoon vai seuraaviin jakeisiin. Ja edelleen,  kuuluvatko sanat "Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan ja maan" yhteen niitä seuraavien sanojen jälkeen? Alkaako näillä sanoilla uusi kertomus. Olen taipuvainen kallistumaan jälkimmäiseen suuntaan.

Oli asia niin tai näin, niin 2. Mooseksenkirja luku kaksi kertoo syventävästi ja tarkemmin ihmisen luomisesta. Kuinka Jumala loi ensimmäisen ihmisparin - Aadamin ja Eevan - ja antoi heille paratiisin asuttavaksi. Sitten tapahtui jotain. Synti tuli maailmaan, jonka Jumala oli tarkoittanut hyväksi.

Heprealaiskirjeen luvussa neljä, sen jakeessa kymmenen sanotaan, että ihminen, "joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa." Jumala oli päättänyt luomistyönsä ja levännyt teoistaan, kerrotaan 1.Mooseksenkirjan alkuluvuissa ja heprealaiskirje vahvistaa sanomalla, että Jumala on levännyt teoistaan. Mutta onko Jumala levännyt, ollut toimetonna?

Johanneksen evankeliumissa löydetään Jeesuksen sanat: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä" Juutalaiset, jotka olivat kuuntelemassa Jeesuksen sanoja, halusivat tappaa Jeesuksen, koska Jeesus näillä sanoilla heidän mukaansa, paitsi kumosi sapatin, laittoi itsensä Jumalan rinnalle ja vertaiseksi. Mitä voimme päätellä näistä sanoista? Jumala tekee yhä työtä. Hän ei ole ollut toimeton. Ja kuitenkin sanotaan, että Jumala on päässyt lepoon teoistaan. Lepoon, johon hän haluaa myös meidän ihmisten pääsevän?

Mikä on se Jumalan lepo?

Levon vastakohta on levottomuus. Jobin kirjassa annetaan  kuvaus, jonka mukaan "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta" (Job 14:1). Mistä tämä levottomuus ja rauhattomuus johtuu? Tässä kohdassa sanan levottomuus taustalla olevan sanan roghets (רגז) merkitys voidaan kääntää myös kiihkoksi, vaikeuksiksi, raivoksi.  Voidaan ajatella, että raivo synnyttää raivoa. Kiihko, kiihtyminen taas on seurausta kiihottamisesta jne. Kaikella on alkunsa ja syynsä. Näin myös levottomuudella ja rauhattomuudella, jotka juontavat juurensa syntiinlankeemuksesta. "Jumalattomilla ei ole rauhaa" (Jes. 57:21 ja Jes 48:22) Ihminen on levoton ja rauhaton, koska synti varjostaa hänen elämäänsä. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Jumalaton ei ole vain paha ja ilkeä ihminen, joka tekee rikollisia tekoja, vaan ihminen vailla Jumalaa. Jumalaton elää omien mielihalujensa ja himojensa vallassa poispäin Jumalasta ja hänen valostaan. 

Katsotaanpa muutamia seikkoja syntiinlankeemuskertomuksesta 1. Mooseksenkirjan kolmannessa luvusta. Ensinnäkin kerrotaan, että käärme oli kavalin kedon eläimistä. Alkukielen sana (ערום) voidaan kääntää myös sanoilla hienovarainen, ovela, järkevä. Käärme lähestyi Eevaa ja vetosi hänen järkeensä herättäen epäilyksen: Onko Jumala todellakin sanonut? Johon Eeva vastasi, että he saavat kyllä syödä muista puista, mutta keskellä paratiisia olevasta puusta eivät, jotta eivät kuolisi. Toiseksi Käärme esittää Eevalle  tarjouksen: Te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Toisin sanoen mahdollisuuden tulla jumalaksi Jumalan sijaan. Ihminen ei kuitenkaan kestänyt sitä  kaikkea tietoa ja silmien avautumista. He huomasivat oman  alastomuutensa ja pelko astui heidän sisimpäänsä. Ja pelon myötä rauhattomuus, levottomuus, elämän monet pulmat ja ongelmat.

Me ihmiset ajattelemme helposti että synti on sitä tai tätä, niitä ja niitä tekoja, mutta synti olemukseltaan on enemmän kuin yksittäisiä tekoja. Synti on ennen kaikkea epäuskoa. Sielunvihollinen herätti käärmeen avulla Eevassa  epäilyksen jonka seurauksena yhteys ihmisen ja Jumalan välillä katkesi.

Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmiskuntaa. Kuten alussa mainittiin Jumala on päässyt lepoon teoistaan. Tässä on ymmärrettävä se, että me elämme ajassa, kun Jumala on ajan ulkopuolella, ajankin Luoja. Kun sanotaan, että Jumala on päässyt lepoon teoistaan, eikö se puhu myös siitä tulevasta, jolloin synti  ei enää hallitse, vaan Kristus meissä. Se on se tulevaisuuden toivo, jonka Jumala jo alkuaan on valmistanut.

"Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet." (Room. 3:23). Biblia sanoo, että ihmisillä ei ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä.


Roomalaiskirje jatkaa, kuinka ihmiset, jotka kääntyvät Jumalan puoleen, voivat saada "lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit  jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." (Room. 3:24-26)

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen lähettävänsä heidän avukseen Pyhän Hengen, joka "näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun. (Joh 16:8,9) Pyhä Henki näyttää myös tuomion, sillä sielunvihollinen, käärme on jo tuomittu. Pyhä Henki näyttää myös vanhurskauden, sillä Jeesus on Isän oikealla puolella ja käärmeen pää - valta, on murskattu.

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." (Psalmi 42)

Älä siis enää pakena vaan käänny tieltäsi ja anna pelastaa itsesi. Jumala huutaa tänäänkin: Missä olet. Hän tahtoo antaa sinulle rauhan ja levon, iänkaikkisen elämän Hänen yhteydessään.

--- --- ---

Lähteet: Shabbat, Shabes, Sapatti - Rakkaalla lapsella on monta nimeä
              Raamattu -hakuohjelma

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Jeesuksen Minä olen -ilmaisut ovat vastaus ihmisten tarpeisiin!

Ajattelin hieman jatkaa siitä, mistä jo aiemmin olen puhunut  - Jumalan tuntemisesta,  ja avata hieman enemmän Johanneksen evankeliumia tältä osin. Johanneksen evankeliumihan poikkeaa muista evankeliumeista merkittävästi niin kerrontansa kuin näkökulmansa puolesta, sen sanastokin on hyvin erilaista.

Johanneksen evankeliumissa toistuu hyvin vahva yksilöllinen ote, ja sen näkökulma on yksikön 1. persoonassa. Minä-sanan eri muodot esiintyvät evankeliumissa ainakin 444 kertaa. Kenestä Johannes puhuu? Itsestäänkö! Ei, ei itsestään. Vaikka osa näistä minä-sanoista liittyykin johonkin toiseen henkilöön, suurin osa liittyy Jeesukseen.

Lähdetään liikkeelle Johanneksen evankeliumin luvusta kymmenen, ja sen jakeesta kymmenen: "Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi  elämä ja olisi yltäkylläisyys."

Tässä lauseessa ilmenee Jeesuksen elämän  tarkoitus: Hän tuli jotta meillä olisi kaikki se, mitä elämässä tarvitsemme. Palauttamaan sen, minkä sielunvihollinen varasti: yhteyden Isään Jumalaan. 

Maslowin tarvehierarkian mukaan ihmisillä on erilaisia tarpeita, joita hän tarvitsee säilyäkseen hengissä kuten ruoka, juoma, hengitysilma. Fyysisten tarpeiden lisäksi merkittävää on myös turvallisuus, johon liittyy suojautuminen ulkoisilta uhkilta, joihin voidaan kuuluvan myös valo ja lämpö.  Yhteenkuuuluvuus ja rakkauden kokemisen tarve on myös olennainen puhumattakaan  tarpeesta tulla huomioiduksi ja kunnnioitetuksi. Lisäksi on vielä tarve toteuttaa itseään työssä tai harrastuksissa. Maslowin tarvehierarkiassa ylimpänä on vielä yksi tarve, joka on yhteyden saaminen johonkin itseään suurempaan.  Myönsi ihminen sitä tahi ei, häneen on sisäänrakennettuna iänkaikkisuusikävä, kaipaus olla yhteydessä Jumalaan. (Saarnaaja 3:11)

Kun tarkastelemme Johanneksen evankeliumin Minä olen -lauseita, niin voi nähdä, kuinka nämä korreloivat tämän tarvehierarkian kanssa, toisin sanoen, ne kertovat kuinka Jeesus tuli vastauksena ihmisen tarpeisiin.

Maslowin tarvehierarkia lähtee siitä, että ensimmäinen ja tärkein perusta elämän ylläpitämiseksi on fyysiset, jonka jälkeen tulee yhteys itsensä ulkopuolelle. Maslowin tarvehierarkia lähtee siis itsestä. Minä itse, sitten vasta muut. On kuitenkin mielenkiintoista, että Jumalan näkökulmasta asetelma kääntyykin.

”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan.” (Matt. 6:33)

Ihmisen elämän kannalta tärkeintä ja ensisijaisinta on yhteys Jumalaan. Voimme ajatella, että kaikki on hyvin, kun meillä on ”millä mällätä”. Jeesus kuitenkin varoitti tällaisesta asenteesta vertauksessaan rikkaasta miehestä.

”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: - Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä." (Luuk 18:15-21)

Vertauksen rikas mies ajatteli, että hänellä on kaikki se, mitä hän elämiseensä tarvitsee, hänen fyysiset ja ehkä psyykkisetkin tarpeensa olivat kunnossa, mutta hengelliset tarpeensa eivät. Kun Jeesus sanoi olevansa se, joka hän on (Joh 8:24), hän liitti itsensä Jumalan erityiseen nimeen JHVH Minä olen (2. Moos. 3:14 ). Hän oli Jumala meidän kanssamme (vrt. nimi Immanuel Matt 1:23). Tällä erityisellä ilmaisulla Minä olen Jeesus ilmoitti Jumalan olemuksen ja merkityksen ihmisen tarpeiden täyttäjänä ja mahdollistajana. Katsotaanpa hieman tarkemmin näitä Johanneksen evankeliumin Minä olen -lauseita. 

"Minä olen elämän leipä.”(Joh. 6:35, 38, 48)

Johanneksen evankeliumin kuudes luku on yksi väkevimmistä Jeesuksen puheista, ja se loukkasi monia juutalaisia, koska he ottivat sen liian kirjaimellisesti. Jeesus puhui kuitenkin ihmisen ärkeimmästä tarpeesta, hengellisen tarpeen täydellisestä tyydytyksestä. ”Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus mahdollistivat meille yhteyden, jonka synti katkaisi. Samoin kuin leipä ravitsee ruumiin, henkinen yhteys Jumalan kanssa ravitsee meidän sielumme.

Jeesus on myös vastaus meidän turvallisuuden tarpeisiin.  Turvallisuus syntyy levollisuudesta ja luottamuksesta sekä sisäisesti että ulkoisesti. Ihminen suojautuu mitä erilaisimmilla tavoilla alkaen vaatetuksesta ja asumuksista  kylmyyttä tai liiallista kuumuutta vastaan. Äärimmäisissä tapauksissa erilaisia uhkan ja vaaran tunteita vastaan  saatetaan eristäytyä tai aseistautua. Profeetta Jesaja tuo esiin, että turvallisuus on vanhurskauden hedelmä jonka vaikutuksesta ihminen saa levon ja rauhan. Jesajan ennustus koskee aikaa, jolloin Jeesus Kristus saa hallinta ihmiskuntaa. Hän on se Rauhanruhtinas, jonka kautta uhkakuvat vaihtuvat tunnetilaan, jossa "kukin istuu oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä” ja jolloin aseet taotaan vanteiksi ja vesureiksi eikä kukaan enää opetttele sotimaan. (Miika 4:3-4).

”Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa. (Jes. 32:15-18  )  Ihminen, joka on sinut Luojansa kanssa, ja saanut syntinsä anteeksi elää sovussa itsensä ja lähimmäisensä kanssa. Hän turvaa Luojaansa eikä ole vaaraksi kenellekään.

Sanoessaan, että Minä olen  maailman valo (Joh 8:12, 46) ja toisaalta Joh 10:9 Minä olen ovi (Joh 10:9) Jeesus osoitti,  kuinka Jumalan armon osallisuudessa ihmisen ei enää tarvitse kulkea henkisessä pimeydessä lukkojen takana, vaan hän voi käydä sisälle ja ulos turvallisin mielin (Joh.10:9). Jeesus sanoi myös olevansa se Psalmin 23 hyvä paimen, joka pitää huolen omistaan, suojelee ja varjelee heitä (Joh. 10:11).

Kuten edellä olen jo tuonut esiin, ihmisen tärkein ja ensisijaisin tarve on yhteys Jumalan kanssa. Tuo yhteys katkesi syntiinlankeemuksessa, joka toi elämään kaikki ne turvattomuuden tunteet, joita koemme. Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmiskuntaa, vaan rakkaudessaan valmisti tien takaisin hänen luokseen.

Jeesus sanoi:  ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh 14:6). Hän sanoi myös: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä” (Joh 11:15). Kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jeesus hankki meille vapautuksen synnistä ja sen kirouksesta ja mahdollisuuden ei vain hyvään elämään tässä ajassa, vaan myös iänkaikkisuudessa. Jeesuksessa meillä on elämän yltäkylläisyys sen kaikessa täyteydessään. Joka uskoo häneen, Jeesukseen, hänen sisimmästään on juokseva elämän veden virrat (Joh 4:14 ja Joh 7:38).

Kuinka sitten voimme päästä tähän. Jeesus sanoi: Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään . (Joh 15:1,5).

Tulemalla Jeesuksen luokse, pyytämällä häntä elämämme herraksi ja valtiaaksi ja pysymällä hänessä, hän vaikuttaa ja saa aikaan todellisen elämän sen kaikessa kauneudessaan ja runsaudessaan.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Sakkeus!



Sakkeus oli publikaani. Publikaaneja ei arvostettu, koska he tekivät yhteistyötä roomalaisten valloittajien kanssa keräämällä ihmisiltä veroja. Sakkeus asui Jerikossa. Hän oli rikas mies, mutta rikkaus ei tuonut hänelle onnea. Sakkeus oli kuullut Jeesuksesta ja tahtoi nähdä hänet. Hän oli kuitenkin muuta kansaa lyhyempi ja jäi muiden jalkoihin. Sakkeus keksi kuitenkin keinon. Hän oli päättäväinen. "Haluan nähdä Jeesuksen." Hänen sydämensä aivan kaipasi nähdä Hänet, josta hän oli kuullut niin paljon puhuttavan.

Sakkeus juoksi muun kansan edellä sitä tietä, jota Jeesus oli kulkemassa ja nousi metsäviikunapuuhun. Sieltä hän oksien lomasta tähysti tielle ja näki hyvin, mitä tapahtui ilman, että hänet nähtäisiin. Niin hän luuli.

Kun Jeesus tuli sen puun luokse, jossa Sakkeus istui sanoi Hän hänelle: Sakkeus, tule alas. Minä tahdon tulla luoksesi.

Sakkeus tuli nopeasti alas ja otti Jeesuksen iloiten vastaan.

Kun Sakkeus kohtasi Jeesuksen, hän muuttui. Jeesus oli tullut, ei vain hänen kotiinsa, vaan hänen sydämeensä ja saanut aikaan muutoksen. Sakkeus oli saanut syntinsä anteeksi ja tahtoi tehdä parannuksen. Hän lupasi maksaa nelinkertaisesti takaisin niille, joille hän oli tehnyt vääryyttä.

Ihmsille, jotka nureksivat sitä, että Jeesus meni syntisen ihmisen luokse, Jeesus sanoi, että hän on tullut juuri niitä varten, jotka kaipaavat muutosta elämäänsä, jotka tuntevat oman syntisyytensä ja tahtovat muuttua. - Olen tullut etsimään kadonneita,hän sanoi.

Samalla tavalla kuin Sakkeuksen elämässä, Jeesus tahtoo tulla sinun kotiisi.   Sakkeus saattoi aikaisemmin ajatella, että raha tuo turvallisuutta ja hyvän elämän. Hän kuitenkin huomasi rikkautensa keskellä, että häneltä silti puuttui jotain. Häneltä puuttui Jumalan rakkauden mentävä aukko sisimmästä. Jeesus tahtoi täyttää sen aukon ja Sakkeus koki ilon ja sai rauhan sisimpäänsä. Tahdotko sinä myös saada  sen ilon ja rauhan? Jeesus kolkuttaa juuri sinun sydämesi ovella. Mitä vastaat hänelle? Avaatko vai suljetko oven?

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Isä meidän -rukouksesta!



ISÄ MEIDÄN -RUKOUS
MATT 6:9-13

Isä Meidän rukous, joka tunnetaan myös Herran rukouksena, on Jeesuksen opetuslapsilleen opettama rukous. Sitä rukoillaan ympäri maailmaa, ja rukous kuuluu osana jumalanpalvelusliturgiaa ainakin joissakin kirkkokunnissa. Vapaissa suunnissa rukousta käytetään jumalanpalveluksen osana vaihtelevasti.

Oletko kuitenkaan koskaan miettinyt tämän rukouksen syvällisempää merkitystä? Mikä tekee siitä rukouksen? Tai, mitä Jeesus tahtoi opetuslapsilleen opettaa rukouksesta, kehoittaessaan heitä rukoilemaan näillä sanoilla?

Paitsi sanoja, rukous on sydämen tila ja asenne. Me voimme lukea sanat mekaanisesti, mutta jos sydän ei ole mukana sanoissamme, on rukouksemme sitä, mistä Jeesus varoitti, kun hän sanoi: ”älkää tyhjiä hokeko” (Matt.6:7)

Isä Meidän -rukousta ei toki ole kielletty rukoilemasta, niin kuin se evankeliumeista löytyy. Se voi olla jopa suositeltavaa. Rukouksesta nousee kuitenkin muutamia ajatuksia, joita tahdon jakaa kanssanne.

1. Rukouksen lähtökohta on kunnioitus

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Jumala on meidän isämme, jota voimme lähestyä Hänen lapsinaan. Tämän tien meille on Jeesus avannut.

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, Jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta.”Hepr 10:19,20:

Rukoillessamme Taivaallista Isäämme, meidän tulee siis antaa kunnia Jumalalle ja erottaa hänen nimensä kaikista muista nimistä.

Kunnioitukseen liittyen voimme hieman tutkia Jeesuksen vertausta fariseuksesta ja publikaanista. Se löytyy Luukkaan evankeliumin luvusta kahdeksantoista ja sen jakeista 10-14.

Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' Mutta publikaani seisoi taampana eikä tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan loi rintaansa ja sani: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.” Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

Paitsi, että tämä kohtaus kertoo meistä ihmistä ja suhtautumisestamme toinen toisiimme, se osoittaa sen seikan, että Fariseus kyllä osoitti sanansa Jumalalle, mutta hän ei antanut kunniaa Jumalalle, vaan otti sen itselleen.

Isä meidän -rukous opettaa meille siis sen seikan, että rukoillessamme meidän tulee kunnioittaa häntä, jolle rukouksemme osoitamme.

Tulkoon sinun valtakuntasi.

Isä Meidän rukous on osa Vuorisaarnaa, jonka punainen lanka on Jumalan (Taivasten) valtakunta. Isä meidän -rukous osoittaa, että rukouksemme tulee edistää Jumalan valtakunnan tuloa ja Jumalan hallintavaltaa elämässämme.

Paavali pyysi, kirjoittaessaan tessalonikalaisille: ”Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne.

Me emme kaikki ole sananjulistajia, kaikista ei ole lähtijöiksi lähetystyöhön. Jokainen voi kuitenkin edistää Jumalan valtakunnan asiaa rukouksin, aivan niinkuin Paavali kehoitti tessalonikalaisia tekemään. Sanojen ei tarvitse olla suuria eikä niitä tarvitse olla paljon, joskus jo hiljainen huokaus Jumalan puoleen voi saada suuria aikaan.

Me emme aina löydä sanoja, mutta ollessamme Jumalan edessä rukousasenteella ja -mielellä, Jumalan Henki auttaa meidän heikkouttamme. ”Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. (Room. 8:26)

Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Jumala hallitsee maailmankaikkeutta suvereenisti. Hän on kaiken yläpuolella. Mutta kuinka on maailmassammr, näemmekö me Jumalan tahdon toteutuneen. Rukoillessamme Isä Meidän rukousta, meidän on hyvä huomioida, että rukous ei ole omantahdon tie. Se on kaipausta sen puoleen, mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä, kuten Paavali opastaa roomalaiskirjeessään (Room. 12:1-3) Ja mikä on Jumalan tahto: että kaikki ihmiset pelastuisivat.

Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä Paavali kehoittaa rukoilemaan hallitsijoiden ja esivallan puolesta, että saisimmme viettää rauhallista ja hiljaista elämää.

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemmme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edeestä, josta todistus oli anettava aikanansa.” (Tim 2:3-6)

Isä meidän -rukouksen pyyntö siitä, että Jumalan tahto tapahtuisi niin maan päällä kuin taivaissa on osa Jumalan valtakunnan konkretisoitumista elämässämme. Se on pyyntö siitä, että maallinen hallitus, ihmisten asettamat lait ja säädökset olisivat yhtä Jumalan lakien kanssa. Pyytäessämme että Jumalan tahto tapahtuisi merkitsee sitä, että Kristus Jeesus on hän, joka hallitsee.

Tähän asti Isä meidän -rukous on suuntaunut rukoilijasta kohden Jumalaa. Nyt hän tekee ikään kuin u-käännöksen, Jumala on edelleen rukoiljan ajatuksissa, nyt kuitenkin pyynnöt kohdistuvatkinrukoilijaan, eikä vain rukoilijaan itseensä, vaan myös lähellä oleviin. Isä Meidän -rukousonkin hyvin yhteisöllinen rukous. Se tuntee vastuuta muistakin kuin rukoilijasta itsestään.


Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

Sananlaskut 30:8 sanotaan: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää.” Biblia, joka on vanhempi suomalainen raamatunkännös, laajentaa näkökulmaa sanoessaan: ”köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.” Eli ei enempää eikä vähempää kuin tarvitsen, jotta muillekin riittää.

Meistä jokainen tarvitsee leipää. Vanha suomalainen sananlasku sanoo, jotta ”leipä miehen tiellä pitää”. Leipä, ravinto on elinehto. Voidaan sanoa, että ihmiselllä on oma osansa ravinnon hankinnassa, mutta viime kädessä kaikki on lähtöisin Jumalalta. Saamme myös tämän tarpeemme tuoda Jumalalle ja hän on luvannut pitää meistä huolen.

Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet`Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: Ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? ” (Matteus 6:25-30)

Leontopodium alpinum. Edelweiss. Alppitähti


Minulle tämä raamatunkohta konkretisoitui, kun näin ensi kerran kuvan kukasta nimeltä edelweiss, eli alppitähti. Alppitähti kasvaa korkealla alppien lumisilla rinteillä, ja kun kukkaa katsoo tarkemmin, on kuin sillä olisi villatakki yllä. Minulle tämä kertoo vahvasti näiden sanojen totuudenmukaisuudesta. Jumala pitää huolta. Jos hän on niin hyvä (ja huumorintajuinen) että vaatettaa jään keskellä olevan kukan villatakilla, eikö hän pitäisi myös huolta meistä?

Rukoillessame Jumalaa antamaan meille meidän jokapäiväisen leipämme, emme saa unohtaa myöskään henkistä ravintoa, sillä ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” (Matt 4:4) Jumala sana on kuin raikas vesi, joka virkistää ja elvyttää uupuneen. Se, mitä katsomme, kuuntelemme vaikuttaa joko hyvää tai pahaa. Niin kuin se, mitä elääksemme syömme voi olla joko terveellistä tai ei niin terveellistä, jopa tuhoisaa, samoin myös se, millä mieltäme ruokimme voi olla joko elämäksi tai sen turmioksi. Siksi rukoillessamme jokapäiväistä leipää rukoilemme että niin henkemme, sielumme kuin ruumiimme saisi sen ravinnon, jonka se tarvitsee voidakseen hyvin.

Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.

Anteeksiantamus on yksi tärkeimmistä hyvinvointia edistävä asia. Jos elämme anteeksantamattomalla mielellä, muutumme pian katkeriksi ja katkeruus saa aikaan vihaa ja viha saa aikaan kuolemaa. Samoin kuin itsekukin tarvitsemme anteeksiantoa, sillä jokainen meistä olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23) tarvitsee meidän myös olla anteeksiantavaisia toisille.

Anteeksiantamalla myös voimme odottaa anteeksiantamusta. Sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin. (Luuk. 38) Jeesuksen sanat: ”Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.” (Mark 11:25).

Rukoillessamme Isä meidän -rukousta ja anteeksiantoa emme voi samanaikaisesti kantaa kaunaa lähimmmäisillemme.


Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Paavi Franciscus muutti tannnoin italiankielisen Isä meidän -rukouksen tämän kohdan. Hänen mukaansa käännös ei hyvä, koska ei Jumala työnnä ketään kiusauksiin nähdäkseen heidän lankeavan. Ihminen on se, joka lankeaa ja kiusaaja on Sielunvihollinen. Paavi on määrännyt Katolisen kirkon osalta sanamuodon kuuluvaksi ”Äläkä anna meidän langeta kiusaukseen" 

On tosiasia, että ei Jumala ketään kiusaa, vaan ihmisen luonto vetää häntä kiusauksiin. Jeesus kehoittikin opetuslapsiaan valvomaan ja rukoilemaan, etteivät nämä joutuisi kiusauksiin, ”sillä henki tosin on altis, mutta liha heikko”. (Mark 14:38)

Kreikankielinen sana eisphero (εισφερω) tarkoittaa nykykreikaksi” minä osallistun, englanniksi i contribute. Englanninkielisissä käännöksissä sana on käännetty joko lead tai bring -sanoilla, joilla on monia merkityksiä. Bibliassa puhutaan johdattamisesta, joka sekään ei ole täysin sopusoinnussa Jaakobinkirjeen kohdan kanssa, joka sanoo: ”Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.” Jaak. 1:13).

Jumala kyllä koettelee meidän sydämiämme. (1 Tess. 2:4).

Mitä me siis rukoilemme, kun rukolemmme, että meitä ei vietäisi kiusauksiin vaan pääsisimme pahasta. Yksinkertaisesti voi sanoa, että rukouksemme on se, että emme lankeasi syntiin siloin, kun paha meitä viettelee ja toisaalta, että kestäisimme vahvoina niissä koetuksissa, joita Jumala meille sallii.

Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia. Iänkaikkisesti. Amen.

Isä meidän -rukous päättyy niin kuin alkaakin: kunnioituksella ja sen myöntämisellä, että Jumalan on kaikki valta, voima ja kunnia.

Näin loppuun voidaan sanoa, että Isä meidän -rukous on sydämen puhetta Jumalalle, rakkaudella ja kunnioituksella. Sillä kukapa meistä rukoilee heikompaansa? 
--- --- ---

Lähteet:
Raamattu

Huovinen Eero:Isä meidän. Helsinki: WSOY 2018
https://yle.fi/uutiset/3-10819945 / The Guardian https://www.theguardian.com/world/2019/jun/06/led-not-into-temptation-pope-approves-change-to-lords-prayer.

perjantai 27. maaliskuuta 2020

Luomiskertomus, eli kertomus siitä, kuinka maailma sai alkunsa!



Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. (Hebr. 11:3)

Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä --- Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty. (Psalmi 33:6,9)


Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta (2. Piet. 3:5)

 Uskon kautta me ymmärrämme. Miksi on niin vaikea uskoa, että kaiken takana olisi ajatus, äly, suunnittelu, tarkoitus? 

Maailman synnystä on monenlaisia teorioita. Evoluutio-opin mukaan maailma on syntynyt miljardeja (?) vuosia sitten jostain alkuräjähdyksestä. Mutta voiko räjähdys synnyttää elämää? Räjähdys jo terminä on tuhoava voima.Kreationistit uskovat, että maailma on luotu.  On erilaisia näkemmyksiä siitä, voiko evoluutio-teoriaa ja luomisnäkemystä yhdistää. Jotkut uskovat näin.

Itse henkilökohttaisesti uskon nuoren maan kreationistisesti, eli maailmamme on saanut syntynsä Jumalan sanan kautta, Hänen luomistyönään kuudessa päivässä noin kuusituhatta vuotta sitten (huom. vrt. juutalainen kalenteri). En sano, että tämä on ainoa autuaaksitekevä näkemys, tämä vain on se, mihin itse uskon. 

Tärkeämpää kuitenkin kuin uskoa jollakin tietyllä tavalla on se, mihin uskomme kiinnitämme. LUOMISEN, kuten elämän suunta ja pyrkimys on yhteys Jumalan kanssa. 
- Jumala loi ihmisen yhteyteensä
- Iihminen LANKESI ja joutui eroon Hänestä
- Jumala valmisti LUNASTUKSEN = Jeesuksen sovituskuolema ristillä ja ylösnousemus


"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,  jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,  mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;  mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu."(Room 5:1-5)

Tämä on evankeliumi tälle ajalle - meille kaikille, jotka tänään mietimme kohtaloamme koronan keskellä.