Onnellisuuden kulmakivi on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan!

Juice Leskisen laulussa Ihmisen poika, sen kertosäkeessä sanotaan:

”Voi kunpa matkas onneksi koituis vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa, voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan. Kunpa oppisit ajattelemaan.”

Elämme maailmassa jossa kristillisyyttä, ainakin joiltain tahoilta, yritetään häivyttää. Kuitenkin tiedostaen tai tiedostamattaan kristillistä symboliikkaa tulee vastaan mitä erilaisimmissa paikoissa. Niin kuin nyt tässä laulussakin.

Tämän laulun nimi, Ihmisen poika tulee Raamatusta. Laulu ei kuitenkaan ole hengellinen eikä nimellä viitata Jeesukseen, niin kuin Raamatun kuvakieli ilmaisee. Minun mielessäni tuo laulun kertosäe alkoi kuitenkin alkoi elää ja puhutella, ollessani taksissa matkalla ruokakaupasta kotiin.

Laulussa isä laulaa pienelle pojalleen, toivoen hänelle onnellista ja hyvää elämää. Hän toivoo, että pojasta ei tulisi onnetonta tai katkeraa aikuista. Mielessäni alkoi kuitenkin herätä mielleyhtymiä Jumalan ja ihmisen suhteeseen. Eikö se toive, mikä isällä on lastaan kohtaan, kuulostakin samalta, mitä Jumala toivoo meihin ihmisen lapsiin nähden. Eiköhän hänkin vain toivo, että elämänmatkamme koituis onneksi, ettei katkeruus valtaisi mieltämme ja että oppisimme ajattelemaan sitä, mikä elämässä on tärkeää. Antoihan hän ainoan poikansa Jeesuksen meidän ihmisten poikien ja tyttärien Lunastajaksi ja Sovittajaksi. Eiköhän hän ajatellut tämän tehdessään, että tuo teko koituis meidän hyvinvoinniksemme.

1. ONNELLISUUS

Tässä saarnani lähtökohtana olevassa kertosäkeessä on kolme teemaa, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Ensimmäisenä on onnellisuus.

Ihminen etsii onnea monista paikoista. Suomen kielessä onni voi tarkoittaa suurta iloa, syvää tyytyväisyyttä, riemua, kohtalon suopeutta, menestystä, onnellista sattumaa ja hyvää tuuria. Onnellinen taas on onnea tunteva, onnen täyttämä, suotuisa, otollinen, onnistunut.1

Tätä teemaa työstäessäni huomioin Ristin Voiton artikkelin onnellisuudesta.2 Siinä onnellisuustutkija Markku Ojanen liitti onnellisuuden minuuteen. Psalmissa 73:28 sanotaan: Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. Minuus ilman yhteyttä Jumalaan, luojaansa etsii aina jotain, saavuttamatonta.

Ajatellaanpa hetki Daavidia. Daavid oli paimen, joka kaitsi isänsä lampaita. Sieltä hänet noudettiin ja voideltiin Israelin kuninkaaksi. Daavidilla, jos kenellä oli menestystä, hänellä oli myös vastoinkäymisiä. En usko erehtyväni, jos sanon,että myös Daavid, samoin kuin Aasaf tuossa edellä lainaamassani psalmissa, koki että hänenkin onnensa oli Jumalan läheisyys. Tunnustaahan Daavid itse psalmissa 21:4, kuinka Jumala suo hänelle onnen ja siunauksen.

Psalmirunoilijan tavoin meidänkin onnemme on olla lähellä Jumalaa.Sillä meidät on luotu hänen yhteyteensä. Ilman tätä yhteyttä minuutemme on vajavaista.

2. KATKERUUDEN MYRKKY TUHOAA ONNELLISUUDEN

Toiseksi tässä kertosäkeessä puhuttiin ettei viha ja katkeruus pääsisi valtaamaan tilaa. Katkeruutta voi sanoa onnellisuuden vastakohdaksi ja tuhoajaksi. Hepr. 11:15:”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet” (vuoden-92 raamatunkäännös) Katkeruus on myrkkyä, joka tuhoaa elämänilon ja mikä pahinta, se myrkyttää ei vain kantajaansa, vaan ympärillään olevien ilon ja onnen. Et voi olla onnellinen ja katkera yhtäaikaa.

2. AJATTELEMISESTA JA VIISAUDESTA

Kolmanneksi tässä laulussa isä toivoo, että poika oppisi ajattelemaan ja olemaan viisaampi kuin isänsä. Historiasta sanotaan, että siitä pitäisi ottaa oppia. Näin myös raamatunhistorian osalta.

Room. 15:4 Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

I Kor. 10:11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Voimme oppia ja ottaa esikuvia eläneistä ihmisistä. On kuitenkin ymmärrettävä, että ihmiset ovat erehtyväisiä. Todellinen viisaus tulee Jumalalta.

Job 28:28 : 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.” Raamattua tutkiessamme voimme nähdä, kuinka Salomo pyysi Jumalalta viisautta ja Daniel ylisti elämänsä vaikeassa tilanteessa Jumalaa sanoen, että hänen on viisaus ja voima. Samoin Mooses Psalmissa 90:12 rukoilee: Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

Saadaksemme siis viisautta ja oppiaksemme ajattelemaan on meidän hyvä kääntyä Jumalan puoleen, jolla ainoalla on viisaus (Room. 16:27). Eikä Jumala sitä paitsi ole kitsas sitä jakamaan. Jaakobin kirjeen 1:5 kehoittaakin: ”Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

Jaakobin kirjeen mukaan on olemassa maallista viisautta ja on olemassa taivaallista viisautta. Oikea viisaus, joka tulee Jumalan tuntemisesta on Jaakobin kirjeen mukaisesti: puhdas, rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

Lopuksi, palataanpa tuohon siteeraamani laulun nimeen: Ihmisen poika.Raamatussa se on Jeesuksen yksi kunnianimi.Samoin kuin tuossa Juice Leskisen laulussa, isän rakkaus kohdistuu lapseensa, kohdistuu Jumalan rakkaus meihin ihmisen poikiin ja tyttäriin.

I Joh. 4:10 Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

I Kor. 13: Niin pysyvät usko toivo rakkaus. Nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus.

Rakkaus - Siinä on onnellisuuden ja hyvän elämän kulmakivi. Jumalan rakkaus meitä ihmsiä kohtaan. Se rakkaus on meille annettu Jumalan pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, joka oli myös Ihmisen poika.

--- 
LÄHTEET:
 
1 

https://www.kotus.fi/nyt/kotus-vinkit/viikon_vinkkien_arkisto_%282015-2019%29/viikon_vinkit_2018/onnen_paivat.27371.news

 
2. Inkeri Tuikka: Raamatusta suuntaa hyvään elämään. Ristin Voitto 26/2020.