Onnellisuuden kulmakivi on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan!

Juice Leskisen laulussa Ihmisen poika, sen kertosäkeessä sanotaan:

”Voi kunpa matkas onneksi koituis vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa, voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan. Kunpa oppisit ajattelemaan.”

Elämme maailmassa jossa kristillisyyttä, ainakin joiltain tahoilta, yritetään häivyttää. Kuitenkin tiedostaen tai tiedostamattaan kristillistä symboliikkaa tulee vastaan mitä erilaisimmissa paikoissa. Niin kuin nyt tässä laulussakin.

Tämän laulun nimi, Ihmisen poika tulee Raamatusta. Laulu ei kuitenkaan ole hengellinen eikä nimellä viitata Jeesukseen, niin kuin Raamatun kuvakieli ilmaisee. Minun mielessäni tuo laulun kertosäe alkoi kuitenkin alkoi elää ja puhutella, ollessani taksissa matkalla ruokakaupasta kotiin.

Laulussa isä laulaa pienelle pojalleen, toivoen hänelle onnellista ja hyvää elämää. Hän toivoo, että pojasta ei tulisi onnetonta tai katkeraa aikuista. Mielessäni alkoi kuitenkin herätä mielleyhtymiä Jumalan ja ihmisen suhteeseen. Eikö se toive, mikä isällä on lastaan kohtaan, kuulostakin samalta, mitä Jumala toivoo meihin ihmisen lapsiin nähden. Eiköhän hänkin vain toivo, että elämänmatkamme koituis onneksi, ettei katkeruus valtaisi mieltämme ja että oppisimme ajattelemaan sitä, mikä elämässä on tärkeää. Antoihan hän ainoan poikansa Jeesuksen meidän ihmisten poikien ja tyttärien Lunastajaksi ja Sovittajaksi. Eiköhän hän ajatellut tämän tehdessään, että tuo teko koituis meidän hyvinvoinniksemme.

1. ONNELLISUUS

Tässä saarnani lähtökohtana olevassa kertosäkeessä on kolme teemaa, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Ensimmäisenä on onnellisuus.

Ihminen etsii onnea monista paikoista. Suomen kielessä onni voi tarkoittaa suurta iloa, syvää tyytyväisyyttä, riemua, kohtalon suopeutta, menestystä, onnellista sattumaa ja hyvää tuuria. Onnellinen taas on onnea tunteva, onnen täyttämä, suotuisa, otollinen, onnistunut.1

Tätä teemaa työstäessäni huomioin Ristin Voiton artikkelin onnellisuudesta.2 Siinä onnellisuustutkija Markku Ojanen liitti onnellisuuden minuuteen. Psalmissa 73:28 sanotaan: Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. Minuus ilman yhteyttä Jumalaan, luojaansa etsii aina jotain, saavuttamatonta.

Ajatellaanpa hetki Daavidia. Daavid oli paimen, joka kaitsi isänsä lampaita. Sieltä hänet noudettiin ja voideltiin Israelin kuninkaaksi. Daavidilla, jos kenellä oli menestystä, hänellä oli myös vastoinkäymisiä. En usko erehtyväni, jos sanon,että myös Daavid, samoin kuin Aasaf tuossa edellä lainaamassani psalmissa, koki että hänenkin onnensa oli Jumalan läheisyys. Tunnustaahan Daavid itse psalmissa 21:4, kuinka Jumala suo hänelle onnen ja siunauksen.

Psalmirunoilijan tavoin meidänkin onnemme on olla lähellä Jumalaa.Sillä meidät on luotu hänen yhteyteensä. Ilman tätä yhteyttä minuutemme on vajavaista.

2. KATKERUUDEN MYRKKY TUHOAA ONNELLISUUDEN

Toiseksi tässä kertosäkeessä puhuttiin ettei viha ja katkeruus pääsisi valtaamaan tilaa. Katkeruutta voi sanoa onnellisuuden vastakohdaksi ja tuhoajaksi. Hepr. 11:15:”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet” (vuoden-92 raamatunkäännös) Katkeruus on myrkkyä, joka tuhoaa elämänilon ja mikä pahinta, se myrkyttää ei vain kantajaansa, vaan ympärillään olevien ilon ja onnen. Et voi olla onnellinen ja katkera yhtäaikaa.

2. AJATTELEMISESTA JA VIISAUDESTA

Kolmanneksi tässä laulussa isä toivoo, että poika oppisi ajattelemaan ja olemaan viisaampi kuin isänsä. Historiasta sanotaan, että siitä pitäisi ottaa oppia. Näin myös raamatunhistorian osalta.

Room. 15:4 Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

I Kor. 10:11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Voimme oppia ja ottaa esikuvia eläneistä ihmisistä. On kuitenkin ymmärrettävä, että ihmiset ovat erehtyväisiä. Todellinen viisaus tulee Jumalalta.

Job 28:28 : 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.” Raamattua tutkiessamme voimme nähdä, kuinka Salomo pyysi Jumalalta viisautta ja Daniel ylisti elämänsä vaikeassa tilanteessa Jumalaa sanoen, että hänen on viisaus ja voima. Samoin Mooses Psalmissa 90:12 rukoilee: Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

Saadaksemme siis viisautta ja oppiaksemme ajattelemaan on meidän hyvä kääntyä Jumalan puoleen, jolla ainoalla on viisaus (Room. 16:27). Eikä Jumala sitä paitsi ole kitsas sitä jakamaan. Jaakobin kirjeen 1:5 kehoittaakin: ”Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.

Jaakobin kirjeen mukaan on olemassa maallista viisautta ja on olemassa taivaallista viisautta. Oikea viisaus, joka tulee Jumalan tuntemisesta on Jaakobin kirjeen mukaisesti: puhdas, rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

Lopuksi, palataanpa tuohon siteeraamani laulun nimeen: Ihmisen poika.Raamatussa se on Jeesuksen yksi kunnianimi.Samoin kuin tuossa Juice Leskisen laulussa, isän rakkaus kohdistuu lapseensa, kohdistuu Jumalan rakkaus meihin ihmisen poikiin ja tyttäriin.

I Joh. 4:10 Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

I Kor. 13: Niin pysyvät usko toivo rakkaus. Nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus.

Rakkaus - Siinä on onnellisuuden ja hyvän elämän kulmakivi. Jumalan rakkaus meitä ihmsiä kohtaan. Se rakkaus on meille annettu Jumalan pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, joka oli myös Ihmisen poika.

--- 
LÄHTEET:
 
1 

https://www.kotus.fi/nyt/kotus-vinkit/viikon_vinkkien_arkisto_%282015-2019%29/viikon_vinkit_2018/onnen_paivat.27371.news

 
2. Inkeri Tuikka: Raamatusta suuntaa hyvään elämään. Ristin Voitto 26/2020.

Elämän lähteellä kasvamme!

Olen nyt opiskellut Ik-opistossa yhteensä kaksi vuotta. Tämä aika on antanut minulle paljon. Olen saanut uusia näkökulmia, kuitenkin niin, että oma usko ja se, miksi uskon, niin kuin uskon, on vahvistunut.

Tätä taustaa vasten ajattelin puhua hieman kasvun teemasta. Lähtökohtanani on 2. Piet 3:18:

”Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.”

Tätä Pietarin kirjeen lukua kuvastaa kokonaisuutena lopunajat ja luopumus. En nyt kuitenkaan tahdo keskittyä tähän puoleen Pietarin sanoja, vaan luvun viimeisiin jakeisiin, joiden ydin on kehoitus kasvuun.

Miksi kehoitus kasvamiseen on tärkeää? Yksinkertaisesti siksi, että ilman kasvua ei ole elämää. Kasvu on yhtä kuin elämä. Kasvu on elämää. Ja elämä synnyttää elämää ja kaiken elämän lähde on Jumala. Ilman yhteyttä tähän lähteeseen kasvu tukahtuu tai saa vääriä muotoja. 

Kasvaminen voidaan nähdä varttumisena, kehittymisenä, monistumisena.Tätä kaikkea on myös kristittynä kasvaminen. Kristittynä kasvaminen on oikeastaan paradoksi, sillä kasvaessamme me oikeastaan pienenemme. Johannes Kastaja sanoi opetuslapsilleen, jotka turhautuneina sanoivat kaikkien menevän Jeesuksen perässä, että hänen tulee vähetä, Jeesuksen kasvaa. (Joh. 3:25-) Näin mekin kristittyinä kasvaessamme pienenemme Jeesuksen saadessa sijaa. Siihen Pietarikin kehoittaa kirjoittaessaan

”Kasvakaa Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa”. Varttukaa Kristuksessa täyteen miehuuteen, että oppisitte tuntemaan hänen rakkautensa mittaamattomuuden ja tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. (Ef. 2:14-19).

Kasvu on aina ihme. Me emme voi pusertaa sitä itsestämme, vaan Jumala antaa kasvun. ”Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin." (Jesaja 55:10-11)

Jumala kasvattaa meitä sanansa kautta. Kasvu tarvitsee ravinteita, energiaa. Kristittynä kasvu tarvitsee sekin ravinteita ja hivenaineita. Pietari kehoittaa halajamaan niin kuin vastasyntynyt lapset sanan väärentämätöntä maitoa. (1.Piet :2:2), jonka kautta voimme kasvaa pelastukseen. .

Jumala kasvattaa meitä henkensä kautta. Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa Jeesus puhuu itsestään elämän leipänä. Jeesusta kuvataan myös Jumalan sanana. Jumalan sana ja Jumalan Henki yhdessä tekevät työtä elämän ylläpitämiseksi. Jeesuksen sanoin:

” Henki on se, joka eläväksi tekee. Ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." (Joh 6:63

Jumala kasvattaa meitä myös ennen kaikkea armonsa avulla.

Jeesus on tullut evankeliumin totuuden sanana meidän tykömme. Tämä evankeliumi on ”myös kaikessa maailmassa, missä se kantaa hedelmää ja kasvaa, samoin kuin teidänkin keskuudessanne siitä päivästä alkaen, jona te kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon totuudessa ” (Kol. 1:5,6)

Armo on kuin vesi, joka elähdyttää. Mutta niin kuin vettä ei saa antaa kasveille liikaa tahi liian vähän, niin armoakaan ei saa käyttää miten vain. Armo on kallista armoa, niin kuin puhdas vesi. Siihen pitää suhtautua kunnioituksella, ei tuhlaten.

Paitsi, että kasvamme Jumalan Hengen, Sanan ja Armon kautta, kasvammme myös toinen toistemme kautta.

Katsotaanpa jälleen, mitä Sanassa sanotaan. Kolossalaiskirjeen toinen luku, jae yhdeksäntoista sisältää Paavalin vertauksen seurakuntaruumiista ja kuinka seurakunnan tulisi pitäytyä Jeesukseen, josta ”koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua”. Ja Efesolaiskirjeen toisen luvun, jakeessa kaksikymmentäyksi löytyy kuvaus seurakunnasta rakennuksena, jonka kulmakivi Jeesus on, ja jossa ”koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa”.  ja edelleen: "Josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. (Ef. 4:16) Muodostamme siis yhdessä kokonaisuuden, jossa kukin osa tukee toinen toistaan.

Olen aika ajoin pistänyt syömieni hedelmien siemeniä multaan toivoen, että ne lähtisivät kasvuun. Tässä taannoin sitten ilahduin suuresti, kun muuan siemen pyräyttikin ilmoille taimen ja alkoi kasvaa. Lähtiessäni IK:hon opiskelemaan jäi kasvini kuitenkin veljeni hoitoon ja kun tulin takaisin kotiin, sain huomata, että tuo yksi kasvi oli päässyt jostain syystä nuupahtamaan (muiden ollessa kyllä ihan ok). Olin kuullut, että kun pistää kasvin juurtumaan yhdessä pajunoksan kanssa, niin paju antaa toiselle kasville vauhtia ja päätin kokeilla asiaa. Ja kyllä vain, sain elvytettyä pikku puuni, josta en tosin vieläkään tiedä, onko se sitruuna, appelsiini vai jokin ihan muu.

Tarvitsemme siis toinen toisiamme kasvaaksemme ja kukoistaaksemmme.

Kasvun päämääränä on tietenkin tuottaa hedelmää, tuottaa iloa, tuottaa kauneutta, kukin omalla lahjallaan. ”Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä.” ( Mark 4:26-29)

Niinkuin kasvit kasvaakseen tarvitsevat ravinteita, valoa ja lämpöä, tarvitsemme kristittyinäkin samoin.Jumalan sanan ravintoa, kuten Pietari kirjeessään kirjoittaa. Tarvitsemme myös Pyhän Hengen valoa ymmärtääksemme sen, mitä luemme. Tarvitsemme myös armollisuutta, joka luo lämpöä.

Paitsi, että me kristittyinä tarvitsemme toinen toisiamme, myös Jumala tarvitsee meitä. Vaikka kasvun ihme on viime kädessä Jumalan työtä, hän toimii keskellämme omiensa kautta.

Kuten Paavali kirjoittaa: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.” (1.Kor: 3:6)

Kasvu on elämää ja elämän suunta on ylöspäin, eteenpäin. Jeesus tuli ennen kaikkea pelastamaan meidät synnin tuhoisilta vaikutuksilta, jotka nakertavat tervettä kasvuvoimaa. Kun kasvamme, kasvamme Kristukseen, Hänen yhteyteensä, jossa meillä on iänkaikkinen elämä.

----

Tämä teksti on stilisoitu versio Jämsän helluntaiseurakunnan Elämän lähteellä -rukousillassa 7.1.2020 pitämästäni puheesta.