Kun synti tuli maailmaan!

Syntiinlankeemus osa 1
(Ensimmäinen ihmispari)

Syntiinlankeemus osa 2

Syntiinlankeemus osa 3

Ensimmäisen Mooseksenkirjan ensimmäinen luku kertoo maailmanluomisesta ja siitä, miten kaikki, minkä Herra Jumala oli luonut, oli kaunista ja hyvää. Kertomus jatkuu mielenkiintoisella tavalla luvussa kaksi, jossa kerrotaan, että Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä. Mitä tarkoittaa se, että Jumala lepäsi?  Toisaalla ihmiskunnan tarinan jatkuessa sanotaan jopa,että Jumala hengähti. (2. Moos. 31:17. Hepreankieliset alkukielen termit on  shawbat (שבת ), ja nawfas (נפש). Sapatti-sanan taustalla on ajatus työnteon lopettamisesta, mutta myös ajatus tauosta, pitää paussia. Sapatti on juutalaisuuden yksi kulmakivi. Käsky pyhittää lepopäivä on myös koko ihmiskunnalle tarkoitettu elämää ylläpitävä käsky, joka on yksi kymmenestä käskystä. Juutalaiset näkevät sapatin kuitenkin syvällisemmin kuin käskynä olla tekemättä työtä. Juutalaisuuden mukaan Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä päivänä hän loi sapatin. Nawfas taas tarkoittaa muun muassa virkistää, piristää, elvyttää itsensä. Ajatus siitä, että Jumala virkisti itseään ja kaipasi elvytystä on kiintoisa. Eikö Jumala olekaan kaikkivoipa?

Ehkä tämä kaikki tulee järkevämmäksi, kun lukee Jumalan sanaa eteenpäin ja katsoo asiaa laajemmin.

Toisen Mooseksenkirjan neljä ensimmäistä jaetta voidaan nähdä eräänlaisena kokoavana tekstinä, jossa vedetään yhteen edeltävästi kerrottu. Toisaalta herää ajatus myös siitä voisiko nämä jakeet olla sekä katsaus tehtyyn, edellä ilmoitettuun mutta myös katsaus tulevaan? Eräänlainen profetia!

Jakeet 2. Moos 2:3 ja 4 on suomalaisessa raamatunkäännöksessä (33/3) jaettu hieman erikoisesti. Jään hieman miettimään, liittyykö sanat "Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin" edellä olevaan jaksoon vai seuraaviin jakeisiin. Ja edelleen,  kuuluvatko sanat "Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan ja maan" yhteen niitä seuraavien sanojen jälkeen? Alkaako näillä sanoilla uusi kertomus. Olen taipuvainen kallistumaan jälkimmäiseen suuntaan.

Oli asia niin tai näin, niin 2. Mooseksenkirja luku kaksi kertoo syventävästi ja tarkemmin ihmisen luomisesta. Kuinka Jumala loi ensimmäisen ihmisparin - Aadamin ja Eevan - ja antoi heille paratiisin asuttavaksi. Sitten tapahtui jotain. Synti tuli maailmaan, jonka Jumala oli tarkoittanut hyväksi.

Heprealaiskirjeen luvussa neljä, sen jakeessa kymmenen sanotaan, että ihminen, "joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa." Jumala oli päättänyt luomistyönsä ja levännyt teoistaan, kerrotaan 1.Mooseksenkirjan alkuluvuissa ja heprealaiskirje vahvistaa sanomalla, että Jumala on levännyt teoistaan. Mutta onko Jumala levännyt, ollut toimetonna?

Johanneksen evankeliumissa löydetään Jeesuksen sanat: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä" Juutalaiset, jotka olivat kuuntelemassa Jeesuksen sanoja, halusivat tappaa Jeesuksen, koska Jeesus näillä sanoilla heidän mukaansa, paitsi kumosi sapatin, laittoi itsensä Jumalan rinnalle ja vertaiseksi. Mitä voimme päätellä näistä sanoista? Jumala tekee yhä työtä. Hän ei ole ollut toimeton. Ja kuitenkin sanotaan, että Jumala on päässyt lepoon teoistaan. Lepoon, johon hän haluaa myös meidän ihmisten pääsevän?

Mikä on se Jumalan lepo?

Levon vastakohta on levottomuus. Jobin kirjassa annetaan  kuvaus, jonka mukaan "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta" (Job 14:1). Mistä tämä levottomuus ja rauhattomuus johtuu? Tässä kohdassa sanan levottomuus taustalla olevan sanan roghets (רגז) merkitys voidaan kääntää myös kiihkoksi, vaikeuksiksi, raivoksi.  Voidaan ajatella, että raivo synnyttää raivoa. Kiihko, kiihtyminen taas on seurausta kiihottamisesta jne. Kaikella on alkunsa ja syynsä. Näin myös levottomuudella ja rauhattomuudella, jotka juontavat juurensa syntiinlankeemuksesta. "Jumalattomilla ei ole rauhaa" (Jes. 57:21 ja Jes 48:22) Ihminen on levoton ja rauhaton, koska synti varjostaa hänen elämäänsä. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Jumalaton ei ole vain paha ja ilkeä ihminen, joka tekee rikollisia tekoja, vaan ihminen vailla Jumalaa. Jumalaton elää omien mielihalujensa ja himojensa vallassa poispäin Jumalasta ja hänen valostaan. 

Katsotaanpa muutamia seikkoja syntiinlankeemuskertomuksesta 1. Mooseksenkirjan kolmannessa luvusta. Ensinnäkin kerrotaan, että käärme oli kavalin kedon eläimistä. Alkukielen sana (ערום) voidaan kääntää myös sanoilla hienovarainen, ovela, järkevä. Käärme lähestyi Eevaa ja vetosi hänen järkeensä herättäen epäilyksen: Onko Jumala todellakin sanonut? Johon Eeva vastasi, että he saavat kyllä syödä muista puista, mutta keskellä paratiisia olevasta puusta eivät, jotta eivät kuolisi. Toiseksi Käärme esittää Eevalle  tarjouksen: Te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Toisin sanoen mahdollisuuden tulla jumalaksi Jumalan sijaan. Ihminen ei kuitenkaan kestänyt sitä  kaikkea tietoa ja silmien avautumista. He huomasivat oman  alastomuutensa ja pelko astui heidän sisimpäänsä. Ja pelon myötä rauhattomuus, levottomuus, elämän monet pulmat ja ongelmat.

Me ihmiset ajattelemme helposti että synti on sitä tai tätä, niitä ja niitä tekoja, mutta synti olemukseltaan on enemmän kuin yksittäisiä tekoja. Synti on ennen kaikkea epäuskoa. Sielunvihollinen herätti käärmeen avulla Eevassa  epäilyksen jonka seurauksena yhteys ihmisen ja Jumalan välillä katkesi.

Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmiskuntaa. Kuten alussa mainittiin Jumala on päässyt lepoon teoistaan. Tässä on ymmärrettävä se, että me elämme ajassa, kun Jumala on ajan ulkopuolella, ajankin Luoja. Kun sanotaan, että Jumala on päässyt lepoon teoistaan, eikö se puhu myös siitä tulevasta, jolloin synti  ei enää hallitse, vaan Kristus meissä. Se on se tulevaisuuden toivo, jonka Jumala jo alkuaan on valmistanut.

"Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet." (Room. 3:23). Biblia sanoo, että ihmisillä ei ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä.


Roomalaiskirje jatkaa, kuinka ihmiset, jotka kääntyvät Jumalan puoleen, voivat saada "lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit  jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." (Room. 3:24-26)

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen lähettävänsä heidän avukseen Pyhän Hengen, joka "näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun. (Joh 16:8,9) Pyhä Henki näyttää myös tuomion, sillä sielunvihollinen, käärme on jo tuomittu. Pyhä Henki näyttää myös vanhurskauden, sillä Jeesus on Isän oikealla puolella ja käärmeen pää - valta, on murskattu.

"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani." (Psalmi 42) Älä siis enää pakena vaan käänny tieltäsi ja anna pelastaa itsesi. Jumala huutaa tänäänkin: Missä olet. Hän tahtoo antaa sinulle rauhan ja levon, iänkaikkisen elämän Hänen yhteydessään.
--- --- --- Lähteet: Shabbat, Shabes, Sapatti - Rakkaalla lapsella on monta nimeä               Raamattu -hakuohjelma