Ajattelin hieman jatkaa siitä, mistä jo aiemmin olen puhunut - Jumalan tuntemisesta, ja avata hieman enemmän Johanneksen evankeliumia tältä osin. Johanneksen evankeliumihan poikkeaa muista evankeliumeista merkittävästi niin kerrontansa kuin näkökulmansa puolesta, sen sanastokin on hyvin erilaista.
Johanneksen evankeliumissa toistuu hyvin vahva yksilöllinen ote, ja sen näkökulma on yksikön 1. persoonassa. Minä-sanan eri muodot esiintyvät evankeliumissa ainakin 444 kertaa. Kenestä Johannes puhuu? Itsestäänkö! Ei, ei itsestään. Vaikka osa näistä minä-sanoista liittyykin johonkin toiseen henkilöön, suurin osa liittyy Jeesukseen.
Lähdetään liikkeelle Johanneksen evankeliumin luvusta kymmenen, ja sen jakeesta kymmenen: "Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys."
Tässä lauseessa ilmenee Jeesuksen elämän tarkoitus: Hän tuli jotta meillä olisi kaikki se, mitä elämässä tarvitsemme. Palauttamaan sen, minkä sielunvihollinen varasti: yhteyden Isään Jumalaan.
Maslowin tarvehierarkian mukaan ihmisillä on erilaisia tarpeita, joita hän tarvitsee säilyäkseen hengissä kuten ruoka, juoma, hengitysilma. Fyysisten tarpeiden lisäksi merkittävää on myös turvallisuus, johon liittyy suojautuminen ulkoisilta uhkilta, joihin voidaan kuuluvan myös valo ja lämpö. Yhteenkuuuluvuus ja rakkauden kokemisen tarve on myös olennainen puhumattakaan tarpeesta tulla huomioiduksi ja kunnnioitetuksi. Lisäksi on vielä tarve toteuttaa itseään työssä tai harrastuksissa. Maslowin tarvehierarkiassa ylimpänä on vielä yksi tarve, joka on yhteyden saaminen johonkin itseään suurempaan. Myönsi ihminen sitä tahi ei, häneen on sisäänrakennettuna iänkaikkisuusikävä, kaipaus olla yhteydessä Jumalaan. (Saarnaaja 3:11)
Kun tarkastelemme Johanneksen evankeliumin Minä olen -lauseita, niin voi nähdä, kuinka nämä korreloivat tämän tarvehierarkian kanssa, toisin sanoen, ne kertovat kuinka Jeesus tuli vastauksena ihmisen tarpeisiin.
Maslowin tarvehierarkia lähtee siitä, että ensimmäinen ja tärkein perusta elämän ylläpitämiseksi on fyysiset, jonka jälkeen tulee yhteys itsensä ulkopuolelle. Maslowin tarvehierarkia lähtee siis itsestä. Minä itse, sitten vasta muut. On kuitenkin mielenkiintoista, että Jumalan näkökulmasta asetelma kääntyykin.
”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan.” (Matt. 6:33)
Ihmisen elämän kannalta tärkeintä ja ensisijaisinta on yhteys Jumalaan. Voimme ajatella, että kaikki on hyvin, kun meillä on ”millä mällätä”. Jeesus kuitenkin varoitti tällaisesta asenteesta vertauksessaan rikkaasta miehestä.
”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: - Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä." (Luuk 18:15-21)
Vertauksen rikas mies ajatteli, että hänellä on kaikki se, mitä hän elämiseensä tarvitsee, hänen fyysiset ja ehkä psyykkisetkin tarpeensa olivat kunnossa, mutta hengelliset tarpeensa eivät. Kun Jeesus sanoi olevansa se, joka hän on (Joh 8:24), hän liitti itsensä Jumalan erityiseen nimeen JHVH Minä olen (2. Moos. 3:14 ). Hän oli Jumala meidän kanssamme (vrt. nimi Immanuel Matt 1:23). Tällä erityisellä ilmaisulla Minä olen Jeesus ilmoitti Jumalan olemuksen ja merkityksen ihmisen tarpeiden täyttäjänä ja mahdollistajana. Katsotaanpa hieman tarkemmin näitä Johanneksen evankeliumin Minä olen -lauseita.
Johanneksen evankeliumissa toistuu hyvin vahva yksilöllinen ote, ja sen näkökulma on yksikön 1. persoonassa. Minä-sanan eri muodot esiintyvät evankeliumissa ainakin 444 kertaa. Kenestä Johannes puhuu? Itsestäänkö! Ei, ei itsestään. Vaikka osa näistä minä-sanoista liittyykin johonkin toiseen henkilöön, suurin osa liittyy Jeesukseen.
Lähdetään liikkeelle Johanneksen evankeliumin luvusta kymmenen, ja sen jakeesta kymmenen: "Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys."
Tässä lauseessa ilmenee Jeesuksen elämän tarkoitus: Hän tuli jotta meillä olisi kaikki se, mitä elämässä tarvitsemme. Palauttamaan sen, minkä sielunvihollinen varasti: yhteyden Isään Jumalaan.
Maslowin tarvehierarkian mukaan ihmisillä on erilaisia tarpeita, joita hän tarvitsee säilyäkseen hengissä kuten ruoka, juoma, hengitysilma. Fyysisten tarpeiden lisäksi merkittävää on myös turvallisuus, johon liittyy suojautuminen ulkoisilta uhkilta, joihin voidaan kuuluvan myös valo ja lämpö. Yhteenkuuuluvuus ja rakkauden kokemisen tarve on myös olennainen puhumattakaan tarpeesta tulla huomioiduksi ja kunnnioitetuksi. Lisäksi on vielä tarve toteuttaa itseään työssä tai harrastuksissa. Maslowin tarvehierarkiassa ylimpänä on vielä yksi tarve, joka on yhteyden saaminen johonkin itseään suurempaan. Myönsi ihminen sitä tahi ei, häneen on sisäänrakennettuna iänkaikkisuusikävä, kaipaus olla yhteydessä Jumalaan. (Saarnaaja 3:11)
Kun tarkastelemme Johanneksen evankeliumin Minä olen -lauseita, niin voi nähdä, kuinka nämä korreloivat tämän tarvehierarkian kanssa, toisin sanoen, ne kertovat kuinka Jeesus tuli vastauksena ihmisen tarpeisiin.
Maslowin tarvehierarkia lähtee siitä, että ensimmäinen ja tärkein perusta elämän ylläpitämiseksi on fyysiset, jonka jälkeen tulee yhteys itsensä ulkopuolelle. Maslowin tarvehierarkia lähtee siis itsestä. Minä itse, sitten vasta muut. On kuitenkin mielenkiintoista, että Jumalan näkökulmasta asetelma kääntyykin.
”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan.” (Matt. 6:33)
Ihmisen elämän kannalta tärkeintä ja ensisijaisinta on yhteys Jumalaan. Voimme ajatella, että kaikki on hyvin, kun meillä on ”millä mällätä”. Jeesus kuitenkin varoitti tällaisesta asenteesta vertauksessaan rikkaasta miehestä.
”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: - Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä." (Luuk 18:15-21)
Vertauksen rikas mies ajatteli, että hänellä on kaikki se, mitä hän elämiseensä tarvitsee, hänen fyysiset ja ehkä psyykkisetkin tarpeensa olivat kunnossa, mutta hengelliset tarpeensa eivät. Kun Jeesus sanoi olevansa se, joka hän on (Joh 8:24), hän liitti itsensä Jumalan erityiseen nimeen JHVH Minä olen (2. Moos. 3:14 ). Hän oli Jumala meidän kanssamme (vrt. nimi Immanuel Matt 1:23). Tällä erityisellä ilmaisulla Minä olen Jeesus ilmoitti Jumalan olemuksen ja merkityksen ihmisen tarpeiden täyttäjänä ja mahdollistajana. Katsotaanpa hieman tarkemmin näitä Johanneksen evankeliumin Minä olen -lauseita.
"Minä olen elämän leipä.”(Joh. 6:35, 38, 48)
Johanneksen evankeliumin kuudes luku on yksi väkevimmistä Jeesuksen puheista, ja se loukkasi monia juutalaisia, koska he ottivat sen liian kirjaimellisesti. Jeesus puhui kuitenkin ihmisen ärkeimmästä tarpeesta, hengellisen tarpeen täydellisestä tyydytyksestä. ”Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus mahdollistivat meille yhteyden, jonka synti katkaisi. Samoin kuin leipä ravitsee ruumiin, henkinen yhteys Jumalan kanssa ravitsee meidän sielumme.
Jeesus on myös vastaus meidän turvallisuuden tarpeisiin. Turvallisuus syntyy levollisuudesta ja luottamuksesta sekä sisäisesti että ulkoisesti. Ihminen suojautuu mitä erilaisimmilla tavoilla alkaen vaatetuksesta ja asumuksista kylmyyttä tai liiallista kuumuutta vastaan. Äärimmäisissä tapauksissa erilaisia uhkan ja vaaran tunteita vastaan saatetaan eristäytyä tai aseistautua. Profeetta Jesaja tuo esiin, että turvallisuus on vanhurskauden hedelmä jonka vaikutuksesta ihminen saa levon ja rauhan. Jesajan ennustus koskee aikaa, jolloin Jeesus Kristus saa hallinta ihmiskuntaa. Hän on se Rauhanruhtinas, jonka kautta uhkakuvat vaihtuvat tunnetilaan, jossa "kukin istuu oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä” ja jolloin aseet taotaan vanteiksi ja vesureiksi eikä kukaan enää opetttele sotimaan. (Miika 4:3-4).
”Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa. (Jes. 32:15-18 ) Ihminen, joka on sinut Luojansa kanssa, ja saanut syntinsä anteeksi elää sovussa itsensä ja lähimmäisensä kanssa. Hän turvaa Luojaansa eikä ole vaaraksi kenellekään.
Sanoessaan, että Minä olen maailman valo (Joh 8:12, 46) ja toisaalta Joh 10:9 Minä olen ovi (Joh 10:9) Jeesus osoitti, kuinka Jumalan armon osallisuudessa ihmisen ei enää tarvitse kulkea henkisessä pimeydessä lukkojen takana, vaan hän voi käydä sisälle ja ulos turvallisin mielin (Joh.10:9). Jeesus sanoi myös olevansa se Psalmin 23 hyvä paimen, joka pitää huolen omistaan, suojelee ja varjelee heitä (Joh. 10:11).
Kuten edellä olen jo tuonut esiin, ihmisen tärkein ja ensisijaisin tarve on yhteys Jumalan kanssa. Tuo yhteys katkesi syntiinlankeemuksessa, joka toi elämään kaikki ne turvattomuuden tunteet, joita koemme. Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmiskuntaa, vaan rakkaudessaan valmisti tien takaisin hänen luokseen.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh 14:6). Hän sanoi myös: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä” (Joh 11:15). Kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jeesus hankki meille vapautuksen synnistä ja sen kirouksesta ja mahdollisuuden ei vain hyvään elämään tässä ajassa, vaan myös iänkaikkisuudessa. Jeesuksessa meillä on elämän yltäkylläisyys sen kaikessa täyteydessään. Joka uskoo häneen, Jeesukseen, hänen sisimmästään on juokseva elämän veden virrat (Joh 4:14 ja Joh 7:38).
Kuinka sitten voimme päästä tähän. Jeesus sanoi: Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään . (Joh 15:1,5).
Tulemalla Jeesuksen luokse, pyytämällä häntä elämämme herraksi ja valtiaaksi ja pysymällä hänessä, hän vaikuttaa ja saa aikaan todellisen elämän sen kaikessa kauneudessaan ja runsaudessaan.
Johanneksen evankeliumin kuudes luku on yksi väkevimmistä Jeesuksen puheista, ja se loukkasi monia juutalaisia, koska he ottivat sen liian kirjaimellisesti. Jeesus puhui kuitenkin ihmisen ärkeimmästä tarpeesta, hengellisen tarpeen täydellisestä tyydytyksestä. ”Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus mahdollistivat meille yhteyden, jonka synti katkaisi. Samoin kuin leipä ravitsee ruumiin, henkinen yhteys Jumalan kanssa ravitsee meidän sielumme.
Jeesus on myös vastaus meidän turvallisuuden tarpeisiin. Turvallisuus syntyy levollisuudesta ja luottamuksesta sekä sisäisesti että ulkoisesti. Ihminen suojautuu mitä erilaisimmilla tavoilla alkaen vaatetuksesta ja asumuksista kylmyyttä tai liiallista kuumuutta vastaan. Äärimmäisissä tapauksissa erilaisia uhkan ja vaaran tunteita vastaan saatetaan eristäytyä tai aseistautua. Profeetta Jesaja tuo esiin, että turvallisuus on vanhurskauden hedelmä jonka vaikutuksesta ihminen saa levon ja rauhan. Jesajan ennustus koskee aikaa, jolloin Jeesus Kristus saa hallinta ihmiskuntaa. Hän on se Rauhanruhtinas, jonka kautta uhkakuvat vaihtuvat tunnetilaan, jossa "kukin istuu oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä” ja jolloin aseet taotaan vanteiksi ja vesureiksi eikä kukaan enää opetttele sotimaan. (Miika 4:3-4).
”Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa. (Jes. 32:15-18 ) Ihminen, joka on sinut Luojansa kanssa, ja saanut syntinsä anteeksi elää sovussa itsensä ja lähimmäisensä kanssa. Hän turvaa Luojaansa eikä ole vaaraksi kenellekään.
Sanoessaan, että Minä olen maailman valo (Joh 8:12, 46) ja toisaalta Joh 10:9 Minä olen ovi (Joh 10:9) Jeesus osoitti, kuinka Jumalan armon osallisuudessa ihmisen ei enää tarvitse kulkea henkisessä pimeydessä lukkojen takana, vaan hän voi käydä sisälle ja ulos turvallisin mielin (Joh.10:9). Jeesus sanoi myös olevansa se Psalmin 23 hyvä paimen, joka pitää huolen omistaan, suojelee ja varjelee heitä (Joh. 10:11).
Kuten edellä olen jo tuonut esiin, ihmisen tärkein ja ensisijaisin tarve on yhteys Jumalan kanssa. Tuo yhteys katkesi syntiinlankeemuksessa, joka toi elämään kaikki ne turvattomuuden tunteet, joita koemme. Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmiskuntaa, vaan rakkaudessaan valmisti tien takaisin hänen luokseen.
Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh 14:6). Hän sanoi myös: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä” (Joh 11:15). Kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jeesus hankki meille vapautuksen synnistä ja sen kirouksesta ja mahdollisuuden ei vain hyvään elämään tässä ajassa, vaan myös iänkaikkisuudessa. Jeesuksessa meillä on elämän yltäkylläisyys sen kaikessa täyteydessään. Joka uskoo häneen, Jeesukseen, hänen sisimmästään on juokseva elämän veden virrat (Joh 4:14 ja Joh 7:38).
Kuinka sitten voimme päästä tähän. Jeesus sanoi: Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään . (Joh 15:1,5).
Tulemalla Jeesuksen luokse, pyytämällä häntä elämämme herraksi ja valtiaaksi ja pysymällä hänessä, hän vaikuttaa ja saa aikaan todellisen elämän sen kaikessa kauneudessaan ja runsaudessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti