Paimenetkin väsyvät ja nääntyvät!

Keskustelimme tunnilla pastoraalisen huolenpidon malleista. Keskustelun pohjana oli kolme eri Raamatun tekstiä (Ps. 23, Hes. 34:1-16, Joh.10:11-16), joiden pohjalta löytyi monia erilaisia näkökohtia pastoraaliseen huolenpitoon ja siihen, mitä kaikkea pastoraalinen huolenpito pitää sisällään. Psalmi 23 on hyvin tuttu paimenpsalmi, jossa paimenuus tulee hyvin esille.Hesekielin ja Johanneksen evankeliumi kohdat täydentävät kuvaa ja vahvistavat mallin: Hyvä paimen kaitsee, virvoittaa, osoittaa tien, tukee, ravitsee, lääkitsee, etsii kadonneet, vaatettaa, suojelee, ruokkii, rakastaa. Listaus näytti lopulta sellaiselta, että mahdotonta on yhden ihmisen suoriutua kaikista velvoitteista tai ainakin yksinäinen paimen hyvinkin lopulta uupuu paimennettaviensa jalkoihin. Paimenkin tarvitsee paimentamista. Yksin ei selviä kukaan.

Paimen pitää huolen lampaistaan, mutta kuka pitää huolen paimenesta? Onko paimenkin lammas jonkun lammastarhassa? Vaikka onkin lopulta niin, että kaikkien meidän ylipaimen on Jeesus, joka huolehtii niin lampaista kuin paimenista, niin seurakuntatyössä pastoriutta hoitavat henkilöt kaipaavat myös tukea, virvoitusta ja joskus sitä kaitsentaakin.

On siis hyvä malli se, jossa Ylipaimenen ohjauksessa on alipaimenia ja heillä taas apupoikia ja -tyttöjä. Näin kukaan ei uuvu liian suuren taakan alle ja lampue on hyvässä hoidossa. Eli kaanankielestä käännettynä seurakunnan toiminnan ei pitäisi olla vain yhden pastorin harteilla, vaan toimen ja vastuiden tulisi jakaantua sopivasti. Lopulta kristittyinä olemme vastuussa toinen toisistamme – enemmän ja vähemmän ja kukin omalla tavallaan.