Hae tästä blogista

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Hyvä Paimen - Eli pieni tutkielma Psalmista 23!



PSALMI 23
Daavidin psalmi


Herra on minun paimeneni,ei minulta mitään puutu.Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämäään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minule pöydän minun vihollisteni silmien eteen.Sinä voitelet minun pääni öljyllä, minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Psalmi 23 on varmaankin maailman tunnetuin psalmi. Monet osaavat sen ulkoa. Se on monille jo lapsuudesta tutuksi tullut, rakas läheinen psalmi, josta löytää niin lohtua kuin turvallisuutta.

Tarkastellaanpa tätä psalmia vähän lähemmin.


 
1. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Psalmi alkaa kiintoisalla vastakkainasettelulla: Herra – Paimen. Herra sanana ilmaisee paitsi miespuolista henkilöä myös arvoa ja asemaa. Daavid itsekin oli eräänlainen herra, olihan hän kuningas, siis ylhäisessä asemassa muihin nähden. Daavid oli myös paimen. Paimenet taas olivat henkilöitä, joiden tuli olla vahvoja ja luotettavia, heitä ei kuitenkaan oikein arvostettu. Daavid kuvataan usein pienenä paimenpoikana, jollaisena hänet löydetään ja voidellaan kuninkaaksi. Ensimmäisessä Samuelinkirjassa, sen luvussa kuusitoista kerrotaan ja kuvataan, kuinka Daavid oli nuorin veljeksistä, ja hän oli ”verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä” Vuoden 1992 käännös puhuu parrattomasta nuorukaisesta, jolla oli kirkkaat silmät ja miellyttävä ulkonäkö. Alkukielessä ei kuitenkaan puhuta mitään parrasta, vaan punertavasta. Samaa alkukielen sanaa käytetään Eesausta.

On siis ajateltavissa, että Daavid ei ollut samalla tavalla pieni paimenpoika kuin suomalaisessa kontekstissa paimenuus ymmärretään, vaan jo aikuisuutta lähentelevä, vähintään murrosikäinen poika. Psalmissa 23 Daavid ei kuitenkaan korota itseään vaan hän vertaa itseään lampaaseen. Samoin kuin hän paimenena piti huolen isänsä lampaista, hän kokee Jumalan pitävän hänestä huolen. En tiedä, onko tämä psalmi syntynyt Daavidin paimenvuosina vai myöhempinä vuosina. Psalmista on kuitenkin nähtävissä Daavidin elämä. Samuel voiteli Daavidin kuninkaaksi, mutta ennen kuninkuutta Daavid sai kokea monenlaista kunnian hetkistä (kts. Voitto Goljatista) kuoleman vaaraan (Saulin kateus).

Daavid vertaa siis itseään lampaaseen. Raamatun kielessä myös meitä ihmisiä kuvataan lampaina.
Niin, te olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, te ihmiset; minä olen teidän Jumalanne, sanoo Herra, Herra.” (Hes. 34:31) Koko Hesekielin 34. luku kuvaa paimenen tehtävää ja suhdetta lampaisiin. Siinä kuvataan niin hyvää kuin huonoa paimenta. Hesekiel puhuu siitä, kuinka Israelin kansa on hajallaan, koska paimenet eli kansan hengellisetopettajat ja johtajat eivät ole pitäneet heistä huolta. Jumala ilmoittaa Hesekielin kautta, kuinka Jumala itse on etsivä omansa ja pitävä niistä huolen. ” Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä.” (Hes. 34:11,12) ja hän jatkaa: ” Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa.”


Herra on minun paimeneni, runoilee Daavid ja luottaa Herraansa. Tämä Herra on Hän, joka hän on. JHVH.

Uudessa Testamentissa Jeesus sanoo: ”Minä olen se Hyvä Paimen.” Joh 10:11, 14. Jeesus on se ennustettu Daavidin huoneen herra, joka oli ilmoitettu tulevaksi.(Psalmi 132:11 ja Jer. 23:5) Jeesus on, paitsi Herra, myös paimen – palvelija meidän hyväksemme.

Jeesus, kutsuessaan itseään Hyväksi Paimeneksi, toi esiin myös sen, että hänellä oli muitakin lampaita kuin juutalaiset. Hän oli tullut kaikkia varten pitääkseen meistä huolen niin kuin hyvä paimen pitää huolen lampaistaan.


Raamatun kuvakielessä ihmistä verrataan useasti lampaisiin


2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni.

Alkutekstissä ei löydy sanaa vihreä. Alkukielen sana (דשא de-sheh ) kuvaa ruohoa, joka on tuoretta ja vihantaa. Lampaaat syövätkin mieluiten lehtevää ja nuorta kasvustoa. Lampaat välttävät kosteita ja vetisiä alueita. Alkukieli tuo esiin sen, miten hyvä paimen johdattaa lampaat vihannalle laitumelle, paikkaan, missä niillä on niille sopivaa ravintoa sekä turvallinen ja suojaisa paikka levolle ja virkistykselle.

Psalmissa 19 Daavid tuo esiin, kuinka Herran laki on täydellinen ja virvoittaa sielun ja kuinka Herran asetukset ovat oikeat ja ilahduttavat sydämen. (Psalmi19:7,8). Profeetta Jesaja taas tuo esiin, kuinka Herra Jumala än antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. ”Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat: mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes. 40:29-31.

Elämä tuo mukanaan monia haasteita, jotka väsyttävät ja vievät voimia. On turvallista tietää, että Herra ei hylkää omiaan, vaan pitää meistä huolen, viedä, niin kuin psalmia 42 mukaillussa laulussakin sanotaan: tuorehille lähteille.




3. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

Oletko koskaan eksynyt?

Itse muistan lapsuudestani, kun kerran sisarusteni kanssa lähdimme sieniretkelle. Aika kului ja pian huomasimme olevamme aivan eksyksissä. Kuljimme ja kuljimme ja pieni epävarmuus selviämisestä ja kotiin löytämisestä alkoi hiipiä mieleen. Lopulta tulimme paikkaan, jossa mietimme, mihin suuntaan meidän nyt tulisi lähteä. Minulla tuli mieleeni, että nyt ei auta muu kuin rukoilla ja niin polvistuimme siinä metsässä ja rukoilimme että Taivaan Isä näyttäisi meille oikean tien. Ja mitä tapahtuikaan. Juuri silloin kuulimme äidin äänen huutavan jostain kaukaa: Lapset kotiaa! Ja sen äänen kuultuamme osasimme suunnata takaisin kotiin.


Ihmisen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.(Snl 14:12 ja Snl 16:25). Niin luulimme me lapsetkin sientenpoimisinnossamme tietävämme tien kotiin, mutta huomasimmmekin kohta, että emme olleet osanneet katsoa ympärillemme. Meillä oli niin kuin lampailla sokea piste edessämme. Jeesus, Hyvä Paimenenemme, tuli näyttämään meille tien. Hän itse on tie isän yhteyteen, josta me kaikki olemme pois poikenneet. (Room 3:12 ja Psalmi 14:3)

Psalmi 23:3 kuvaa, kuinka Hyvä Paimen vie lampaita sellaista polkua, jolla on turvallista kulkea. Maasto-olot Raamatun maissa saattoivat olla hyvin erilaisia kuin meidän oloissamme. Paimen pitää huolen siitä, että lauma pysyy koossa, sillä laumaeläimenä yksinäinen lammas ei selviä vaan on helppo saalis petoeläimille.

Jeesus kysyi juutalaisilta vaeltaessaan täällä maan päällä, mitä paimen tekisi, jos yksi sadasta lampaasta olisi kadonnut. Mitä arvelette? Eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä ? (Matt. 18:12). Englanninkielinen Kuningas Jaakon käännös laittaa pilkun eri paikkaan ja kääntää niin, että eikö paimen jätä muut ja lähde vuorille etsimään kadonnutta. Eli turvassa olevat eivät tarvitse apua, mutta hädässä olevaa täytyy auttaa, eikä Hyvä Paimen vältä vaarallisiakaan koleikkoja löytääkseen kadonneen.

Me ihmiset olemme kuin lampaita. Me tarvitsemme toisiamme ja toistemme suojaa, mutta myös paimenta ja kaitsijaa, joka pitää meidät oikealla tiellä.

Hyvä Paimen pitää huolen omistaan kiljuvaa jalopeuraakin vastaan.


4-5 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen.


Kuningas Jaakon käännös puhuu kuolemanvarjon maasta. Daavid sai eläessään kokea monia vaaroja. Silti Daavid tunsi olevansa turvassa. Jumala piti hänestä huolen myös kuolemanvaarojen keskellä.

Elämme nyt aikaa, jolloin saatamme kokea olevamme pimeässä laaksossa. Kuoleman varjot saartavat meitä. Meidän ei tarvitse kuitenkaan pelätä. Saamme turvautua Jumalan siipien suojaan. Psalmi 91 kuvaa kauniisti kuinka Jumalaan turvaavan ihmisen ei tarvitse pelätä. ”Joka korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.”

Tämä ei tarkoita yltiöpäisyyttä tai uhkarohkeutta, vaan syvää luottamusta siihen, että tuli mitä tuli, minä olen hyvissä käsissä. ”Siillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:38,39) Kuolemanvarjon laakossakaan meidän ei tarvitse pelätä, vaan saamme luottaa Häneen, joka on voittanut kuoleman ja joka on sanonut: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.”


6 Sinä voitelet minun pääni öljyllä. Minun maljani on ylitsevuotavainen

Öljy mainitaan Raamatun teksteissä noin 228 kertaa. Öljy oli jokapäiväisessä käytössä niin arjessa kuin juhlassa. Raamatullisessa kontekstissa öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Öljyä käytettiin tehtävään siunaamisessa. Näin myös profeetta Samuel voiteli Daavidin veljiensä keskellä Israelin seuraavaksi kuninkaaksi ja ”Herran henki tuli Daavidiin” (1 Sam 16:13) Myös sairaiden puolesta rukoillessa kehoitettiin voitelemaan heitä öljyllä Herran nimessä.

Voidaan siis ajatella, että öljy on terveyden ja hyvinvoinnin lähde niin vertauskuvallisesti kuin konkreettisestikin. Samoin kuin öljy oli raamatun ihmisille tarpeellinen jokapäiväisessä elämässä, niin ilman Jumalan Pyhää Henkeä olisi uskovan elämä heikoissa kantimissa. Jumala tahtoo täyttää omansa hänen hengellään, joka ei ole pelkuruuden henki, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden henki. (2. Tim. 1:7) Jumalan Hengen täyttäessä ihmisen sisimmän ylitsevuotavasti hän on täynnä ”vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”. (Room. 14:17) Tämä Pyhän Hengen sinetti on jokaisen uskovan vakuutena Jumlan lapseudesta. ”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti. (Ef 1:13)

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani ja minä saan asua Herran huoneessa, päivieni loppuun asti.

Jumalan lapsen osa on osa ”ihanasta maasta” Psalmi 16:6. Tämän Daavid koki runoillessaan kiitoksen ja ylistyksen Psalmin 23 muodossa. Psalmi 23 välittää myös meille sen sanoman, että Herra on Hyvä Paimen, joka pitää huolen omistaan ja hänen omansa kuulevat hänen äänensä.
Niinkuin lampaat tuntevat paimenensa äänen, niin Jumalan omat tuntevat Herransa äänen. Daavid tunnisti sen ja tahtoi sitä seurata. Tämä ihan osa – Jumalan armon osallisuus on tänäänkin meidän jokaisen koettavissa.

LÄHTEET: 
https://www.elaintieto.fi/lammas/lammas-luonnossa/

2 kommenttia: